Toisia aikoja

Eugene Esmonde on yksi sotahistoriaa lukiessa mieleen jääneistä henkilöistä.

Helmikuisena aamuna 1942 Esmond sai tiedon, että saksalaiset sotalaivat Scharnhorst, Gneisenau ja Prinz Eugen ovat purjehtimassa uskaliaasti Englannin kanaalin läpi Ranskan Brestistä kohti kotimaansa Wilhelmshavenia, ja niitä vastaan on iskettävä.

Eugene Esmonde johti kuuden kaksitasoisen Fairey Swordfish -torpedokoneensa lentueen kohti saksalaisaluksia vaikka kaikki tiesivät, että laivat ovat täynnä ilmatorjunta-aseistusta ja taivas vilisi niitä suojaavia saksalaisia Jagdgeschwader 2:n ja 26:n hävittäjiä. Onnistumisen mahdollisuudet olivat alusta asti minimaaliset, eikä matkaan lähteneistä kuudesta Swordfishistä palannut ainutkaan.

Esmonde jatkoi hyökkäystä senkin jälkeen kun IT-tykin osuma oli tuhonnut suuren osan puu-ja kangasrakenteisen koneen toisen puolen siivistä, ja kolmisen kilometriä ennen maalia FW 190 -hävittäjän tuli lähetti Esmonden koneen miehistöineen palavana mereen.

Kuuden koneen 18 miehestä viisi poimittiin merestä elävinä, ja heistä vain  yksi oli haavoittumaton. Pelastusliivin kannattelema Eugene Esmonden ruumis ajautui rantaan Thamesin suistossa seitsemän viikkoa myöhemmin. Hänelle myönnettiin kuoleman jälkeen Viktorian risti.

On the morning of Thursday, 12th February, 1942, Lieutenant-Commander Esmonde, in command of a Squadron of the Fleet Air Arm, was told that the German Battle-Cruisers 'Scharnhorst' and 'Gneisenau' and the Cruiser 'Prinz Eugen', strongly escorted by some thirty surface craft, were entering the Straits of Dover, and that his Squadron must attack before they reached the sand-banks North East of Calais. Lieutenant-Commander Esmonde knew well that his enterprise was desperate.
 
Soon after noon he and his squadron of six Swordfish set course for the Enemy, and after ten minutes flight were attacked by a strong force of Enemy fighters. Touch was lost with his fighter escort and in the action which followed all his aircraft were damaged. He flew on, cool and resolute, serenely challenging hopeless odds, to encounter the deadly fire of the Battle-Cruisers and their Escort, which shattered the port wing of his aircraft.
 
Undismayed, he led his Squadron on, straight through this inferno of fire, in steady flight towards their target. Almost at once he was shot down: but his Squadron went on to launch a gallant attack, in which at least one torpedo is believed to have struck the German Battle-Cruisers, and from which not one of the six aircraft returned.

 His high courage and splendid resolution will live in the traditions of the Royal Navy, and remain for many generations a fine and stirring memory.

Mitä tällaiset ihmiset ovat matkaan lähtiessään ajatelleet, ja mitä heidän teoistaan olisi ajateltava?