Onnen maa

Jos oli Rock-Suomi hieno ohjelmasarja, en moiti isosti Iskelmä-Suomeakaan.

Viime jakson valokeilassa etenkin Katri Helena ja Paula Koivuniemi. Niin pitkän linjan veteraanit, että ehdin itsekin muistaa heidät nuoruuden rockin nolona kontrastina ja ihmetellä nyt uudesta laajemmasta näkökulmasta.

Missä kohdin taustalla soivan matkaradion äänivirta muuttui historiaksi ja nostalgiaksi?

Jakson äänet ja kuvat ehtivät herättää hyökynä tunteita ja assosiaatioita, ja juuri siinä iskelmän (Laajemmin musiikin? Taiteen?) voima lieneekin. Iskelmä vihjaa ja muistuttaa, mutta sisältö tulee kuulijan omien muistojen ja tunteiden pohjavirroista. Näppäilee, mutta kuulijassa ovat ne kieli ja kaikupohja, jotka jäävät soimaan ja värähtelemään.

Katri Helenan kirkkaasti helisevä ääni palauttaa nousemaan keltaisesta postibussista siihen pysäkille maitolaiturin viereen. Postiauto jyrisee tiehensä happaman tunkkaiselta tuoksuvassa soratien pölypilvessä, matkalaukku nostetaan vastaan tulleiden naistenpyörän tavaratelineelle ja astellaan tilatietä, jonka pyöränurien välissä heinät kasvavat. Tuolla päilyy järvi, linnut livertävät, lehmänkello kalahtaa laitumella ja tuuli suhisee rannan haavikossa.

Paula Koivuniemen olisi kai voinut valaista haastatteluun lempeämmän pehmeämmin, mutta ehkä tarkoitus olikin tuoda aikaulottuvuus mukaan. Aistillisuus on silti tallella eikä Paula Koivuniemi tietenkään ole vain Paula Koivuniemi vaan kaikki ne katsojan tai kuulijan muistojen naiset, joiden pitkiksi laitettujen tummien ripsien alta luoma katse sai sanat sekoamaan ja polvet notkahtamaan ja joiden nenänvarsi hymyillessä rypistyi yhtä somasti. Ja mustavalkoisissa nuoruudenkuvissaan ne kaikki tytöt, joita koulupoika tunnilla unohtui katselemaan käsi poskella niin että opettaja joutui puhuttelemaan kahdesti ennen kuin herätti takaisin todellisuuteen.

Ja vielä kuvitusjaksojen unenomainen Elovena-neito kesäniityn ja koivujen maisemassa, tuuli leyhyttämässä pitkiä hiuksia. Sellainen uni, johon herätessään haluaisi takaisin ja joka jättää sydänalaan lounaaseen asti jatkuva oudon haikeuden.

Kauniita ääniä, kuvia ja mielikuvia.

Onnen maa.