Jokin tuossa Venäjän touhussa Krimillä ja muualla Ukrainassa kuulosti niin tutulta, ja niinhän se oli. Sittemmin venäläistä sodankäyntitapaa NATOn upseereille opettanut von Mellenthin kirjoitti myös tästä.
I have already discussed the Russian genius for infiltration: a form of warfare in which they have no equals. I have also stressed their passion for bridgeheads, or indeed of any advanced position. I must emphasize that it is a fatal attitude to to acquiesce in Russian bridgeheads ”for the time being”. The bridgehead will continue to receive new troops, new tanks, new guns until it finally boils over.
Ja:
If a bridgehead is forming, or an advanced position is being established by the Russians, attack, attack at once and attack strongly. Hesitation will always be fatal. A delay of an hour may mean frustration, a delay of a few hours means frustration and a delay of a day means a major catastrophe.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
torstai 28. elokuuta 2014
Historian kierrokset
Hidastetaan, kulutetaan, estetään pääsy, lyödään, kuului varusmiehille esitelty puolustustaistelun vanha rimpsu.
Kun luin aikanaan Friedrich von Mellenthinin muistelmista luvun von Manstein's great achievement en kyllä arvannut, että itäisessä Ukrainassa kevättalvella 1943 nähty pätkä historiaa tulisi vielä omana aikanamme näinkin ajankohtaiseksi.
Ukrainalla ei vain taida olla von Mansteinia eikä kolmea kulunutta mutta yhä taistelukykyistä panssariarmeijakuntaa.
Kun luin aikanaan Friedrich von Mellenthinin muistelmista luvun von Manstein's great achievement en kyllä arvannut, että itäisessä Ukrainassa kevättalvella 1943 nähty pätkä historiaa tulisi vielä omana aikanamme näinkin ajankohtaiseksi.
Ukrainalla ei vain taida olla von Mansteinia eikä kolmea kulunutta mutta yhä taistelukykyistä panssariarmeijakuntaa.
Alkoi tehdä mieli banaaneja
Twitteristä:
Räty ei luota.Ailus jättää Kevan.Jukka Männistö tilalle.Jukan poika Lasse Rädyn tilalle kaupunginjohtajaksi.Räty Lassen tilalle eduskuntaan.Päätän poliittisesta toimituksesta tähän.
— Johannes Ijäs (@Ijasjo) August 27, 2014
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Vähäisiä vastoinkäymisiä
Semmoinen kun jossain nenän ja kurkun tienoilla on muutaman päivän ajan kihelmöinyt varoittavasti. Ja sitten jäähallin kahviossa istuessa se yhtäkkiä alkaa: Viidessä minuutissa tuntee, kuinka nuha etenee limakalvoilla muuttaen nenänielun raastinraudaksi ja nokka alkaa vuotaa kuin hana.
Seuraava yö on horteinen nenäliinojen, heräilyjen, talouspaperin, niiskuttamisen, jylisevien aivastusten ja rykimisen sekamelska, jonka jälkeen ei osaa varmasti sanoa, onko nukkunut vai ei.
Aamulla on saatava kuumaa juotavaa, äkkiä, mutta kahvin maku on muuttunut oudoksi.
Seuraava yö on horteinen nenäliinojen, heräilyjen, talouspaperin, niiskuttamisen, jylisevien aivastusten ja rykimisen sekamelska, jonka jälkeen ei osaa varmasti sanoa, onko nukkunut vai ei.
Aamulla on saatava kuumaa juotavaa, äkkiä, mutta kahvin maku on muuttunut oudoksi.
tiistai 26. elokuuta 2014
Edelleenkin sallittua verosuunnittelua
Kohu yksittäistä verosuunnitellutta kohtaan näyttää aina vain enemmän sisältäneen enemmän porua kuin villoja, joten huomio kannattaa keskittää yleiseen tasoon ja metaan.
Keskustelussa pudottauduttiin tietenkin oitis tuttuihin taisteluhautoihin eli "vasemmalla" vastaan ja "oikealla" puolesta. Päästiin pohtimaan myös lääkäriasemien tuloja ja veronmaksuhalua ja toki myös osoittamaan tietämättömyyttä kumotuista ja tämänhetkisistä verosäännöksistä. Eivätkä ne vasemmalla kädellä hallittavia olekaan vaikka itsekin joskus ammoin erinomaisin tiedoin suoritin.
Siteeraan toisaalle kommentoimaani:
Vanhan opetuksen mukaan hyvä verojärjestelmä on tehokas, oikeudenmukainen ja yksinkertainen. Ehkä puheena olleet verosuunnittelut monen silmissä koettelevat sitä keskimmäistä, pisaraan meressä palataksemme.
Mitä sitten verotetaan kun tuottavuus yhä kasvaa ja perinteinen työ vähenee? Miten verotuksen legitimiteetti säilyy kun osa kerätyistä veroista tuntuu menevän muuhun kuin niihin yksimielisesti hyväksyttyihin (koulut, sairaalat, kadut) tarkoituksiin? Ja tietysti se kaiken pohja: Miten taata edellytykset tuottaa sitä verotettavaa?
Keskustelussa pudottauduttiin tietenkin oitis tuttuihin taisteluhautoihin eli "vasemmalla" vastaan ja "oikealla" puolesta. Päästiin pohtimaan myös lääkäriasemien tuloja ja veronmaksuhalua ja toki myös osoittamaan tietämättömyyttä kumotuista ja tämänhetkisistä verosäännöksistä. Eivätkä ne vasemmalla kädellä hallittavia olekaan vaikka itsekin joskus ammoin erinomaisin tiedoin suoritin.
Siteeraan toisaalle kommentoimaani:
Vanhan opetuksen mukaan hyvä verojärjestelmä on tehokas, oikeudenmukainen ja yksinkertainen. Ehkä puheena olleet verosuunnittelut monen silmissä koettelevat sitä keskimmäistä, pisaraan meressä palataksemme.
Mitä sitten verotetaan kun tuottavuus yhä kasvaa ja perinteinen työ vähenee? Miten verotuksen legitimiteetti säilyy kun osa kerätyistä veroista tuntuu menevän muuhun kuin niihin yksimielisesti hyväksyttyihin (koulut, sairaalat, kadut) tarkoituksiin? Ja tietysti se kaiken pohja: Miten taata edellytykset tuottaa sitä verotettavaa?
maanantai 25. elokuuta 2014
Sallittua verosuunnittelua
Ei kukaan liene väittänytkään ministerin toimineen vastoin lakia, mutta nähdäkseni kyse ei olekaan siitä.
Etenkin vaikeina aikoina legitimiteetti on koetuksella kun ihmiset, joilla itsellään ei ole huolta toimeentulosta, puhuvat vyönkiristyksistä mutta tiristävät samalla omaan pussiinsa kaiken minkä ikinä pystyvät.
Sitten nousukaudella saattaa sinänsä sallittukin itsekkyys taas näyttää vähemmän rumalta.
Tilannetta tietysti kärjistää, jos samainen ministeri vastikään on osoittanut suurta tietämättömyyttä vähätuloisuuden määrästä maassa, jonka asioista päättää.
[Oikeushistorian professori Jukka] Kekkonen sanoo sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (kok.) toimineen maan tavan mukaisesti. Kekkosen mukaan Rädyn kaikki tehtävät huomioiden on syytä seurata tarkasti, millaisia ratkaisumalleja hän ajaa hallituksessa ja muualla.
Etenkin vaikeina aikoina legitimiteetti on koetuksella kun ihmiset, joilla itsellään ei ole huolta toimeentulosta, puhuvat vyönkiristyksistä mutta tiristävät samalla omaan pussiinsa kaiken minkä ikinä pystyvät.
Sitten nousukaudella saattaa sinänsä sallittukin itsekkyys taas näyttää vähemmän rumalta.
Tilannetta tietysti kärjistää, jos samainen ministeri vastikään on osoittanut suurta tietämättömyyttä vähätuloisuuden määrästä maassa, jonka asioista päättää.
[Oikeushistorian professori Jukka] Kekkonen sanoo sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (kok.) toimineen maan tavan mukaisesti. Kekkosen mukaan Rädyn kaikki tehtävät huomioiden on syytä seurata tarkasti, millaisia ratkaisumalleja hän ajaa hallituksessa ja muualla.
Elokuussa maanantaiaamuna
Vielä ei kuulu sateen kohinaa. Tulossa on, lupaavat.
- - -
Suomalaiset mediat julkaisevat kilpaa (no vähän liioittelin) käännöksiä amerikkalaisesta jutusta, jonka mukaan apinan näpsäisemään valokuvaan ei ole kenelläkään tekijänoikeutta. Olen odotellut johonkin rinnalle sitä entäs Suomessa -kainaloa, mutta turhaan. Kertonee, ettei copypasteavilla toimittajilla riitä aikaa puhelinsoittoon.
- - -
Ei varsinaisesti pahalla, mutta olipa tämänkin aamun Hesari taas niin mitäänsanomaton, ettei läpiselaamisessa montaa minuuttia mennyt. Yhteinen taipaleemme saattaa olla kääntymässä loppusuoralle.
- - -
Kiinnostavatko sen sijaan luettaviksi ajatuksella valikoidut blogimerkinnät? Kokeile täältä.
- - -
Vielä vähän kahvia. Valkoisesta kalankuvin koristellusta 14-vuotiaasta mukista, sokerin ja rasvattoman maidon kera.
- - -
Onni ja ilo on sanoa ihmiselle, että heräile ihan rauhassa, ei ole vielä kiirettä mihinkään.
- - -
Suomalaiset mediat julkaisevat kilpaa (no vähän liioittelin) käännöksiä amerikkalaisesta jutusta, jonka mukaan apinan näpsäisemään valokuvaan ei ole kenelläkään tekijänoikeutta. Olen odotellut johonkin rinnalle sitä entäs Suomessa -kainaloa, mutta turhaan. Kertonee, ettei copypasteavilla toimittajilla riitä aikaa puhelinsoittoon.
- - -
Ei varsinaisesti pahalla, mutta olipa tämänkin aamun Hesari taas niin mitäänsanomaton, ettei läpiselaamisessa montaa minuuttia mennyt. Yhteinen taipaleemme saattaa olla kääntymässä loppusuoralle.
- - -
Kiinnostavatko sen sijaan luettaviksi ajatuksella valikoidut blogimerkinnät? Kokeile täältä.
- - -
Vielä vähän kahvia. Valkoisesta kalankuvin koristellusta 14-vuotiaasta mukista, sokerin ja rasvattoman maidon kera.
- - -
Onni ja ilo on sanoa ihmiselle, että heräile ihan rauhassa, ei ole vielä kiirettä mihinkään.
perjantai 22. elokuuta 2014
Elokuussa torstaina
Herääminen kesken unen, hämmentävän ja haikeansuloisen. Ei siitä sen enempää paitsi että itselle asiasanaksi muistiin Karhuherra Paddington.
Päivällä parturin tuolissa. Samalla keskustelua Solsidanista, Grotescosta ja suomenruotsalaisuuden erilaisista ilmentymistä. Meillä päin ei ollut purjeveneitä mutta sikoja ja traktoreita kyllä, kuulin.
TV:ssä HJK löi Rapid Wienin ja nostatti taas kerran viikoksi toiveita. Yleisömäärä jäi odotettua alhaisemmaksi, kuulemma lippujen hintojen vuoksi. Omalle kukkarolleni ovat muutenkin sopineet paremmin nämä Jaro- ja Inter-pelit, joten en olisi ollut paikalla puolta halvemmillakaan.
Illalla sanoi yksi perheenjäsen sivulauseessa vilpittömän oloisesti ex-urheilijaksi, toinen otettua tulleita valokuvia taiteeksi. Herttaista ja lämmittävää, vaikka eri mieltä olisikin.
Päivällä parturin tuolissa. Samalla keskustelua Solsidanista, Grotescosta ja suomenruotsalaisuuden erilaisista ilmentymistä. Meillä päin ei ollut purjeveneitä mutta sikoja ja traktoreita kyllä, kuulin.
TV:ssä HJK löi Rapid Wienin ja nostatti taas kerran viikoksi toiveita. Yleisömäärä jäi odotettua alhaisemmaksi, kuulemma lippujen hintojen vuoksi. Omalle kukkarolleni ovat muutenkin sopineet paremmin nämä Jaro- ja Inter-pelit, joten en olisi ollut paikalla puolta halvemmillakaan.
Illalla sanoi yksi perheenjäsen sivulauseessa vilpittömän oloisesti ex-urheilijaksi, toinen otettua tulleita valokuvia taiteeksi. Herttaista ja lämmittävää, vaikka eri mieltä olisikin.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Semmoisia skenaarioita
Edelleenkään en tiedä, kuka tämä nuiva nimimerkki Yrjöperskeles on, mutta kynänsä jäljestä päätellen kaikkea muuta kuin tottumaton kirjoittaja.
Tarina on näinä aikoina hyytävä, ja niin se tietysti pitää ollakin, onhan se julkaistu siksi, että ajat ovat nämä.
Tarina on näinä aikoina hyytävä, ja niin se tietysti pitää ollakin, onhan se julkaistu siksi, että ajat ovat nämä.
tiistai 19. elokuuta 2014
Huudetaan kilpaa ja hypitään hassusti
Alf Rehnin teksti Personal branding - a critique starttaa hiukan hitaasti ja viittaa guruihin, joista en ole kuullut.
Mutta tavoittaa osuvasti ilmiöitä ja henkeä, jotka sosiaalisessa mediassa kelluskellessa tulevat joka päivä vastaan.
Subtle is out, wacky is in, for it’s all about being different. The more different you are, the better. It’s also about self-promotion, tons and tons of shameless self-promotion. Constant name-dropping? Check. References to how great you are? Check (Double-check if you are Timothy Ferriss, a man whose life-long goal seems to be to become a Chuck Norris-joke). Re-iteration after re-iteration about how great you are, how great others think you are, and how important the thing you talk about is? Check, double-check, and that’s-fucking-right-check.
Hyviä pointteja muutenkin. Muoti-ilmiöt antavat aina ymmärtää maailman ja sääntöjen nyt muuttuneen, mutta ansaitsevat silti kriittisen tarkastelun myös perinteisillä kriteereillä.
- - -
Asiaa sopivasti sivuten: Journalistinen algoritmi ja Twiittaavan pääministerin ihmeelliset siekailut
Mutta tavoittaa osuvasti ilmiöitä ja henkeä, jotka sosiaalisessa mediassa kelluskellessa tulevat joka päivä vastaan.
Subtle is out, wacky is in, for it’s all about being different. The more different you are, the better. It’s also about self-promotion, tons and tons of shameless self-promotion. Constant name-dropping? Check. References to how great you are? Check (Double-check if you are Timothy Ferriss, a man whose life-long goal seems to be to become a Chuck Norris-joke). Re-iteration after re-iteration about how great you are, how great others think you are, and how important the thing you talk about is? Check, double-check, and that’s-fucking-right-check.
Hyviä pointteja muutenkin. Muoti-ilmiöt antavat aina ymmärtää maailman ja sääntöjen nyt muuttuneen, mutta ansaitsevat silti kriittisen tarkastelun myös perinteisillä kriteereillä.
- - -
Asiaa sopivasti sivuten: Journalistinen algoritmi ja Twiittaavan pääministerin ihmeelliset siekailut
maanantai 18. elokuuta 2014
Jäähallin kylmyydestä aurinkoon
Kisakallion urheiluopistolla helotti aurinko. Tekonurmella jumppasi tyttöjoukko, jäähallin edessä huusivat kadenssejaan jääprinsessat, kulman takaa lähestyi letka jalkapalloilijoita, korishallin suunnalta valui ylipitkiä miehiä ja aulassa näytti yksi maajoukkueen päävalmentajaltakin.
Puolitoista tuntia sisällä jäähallin parvella sai hytisemään, mutta kaukalossa ahkeroivien otsilla pisaroi hiki. Keskittyneillä kasvoilla jo väsymystä, kuten viikonlopun seitsemänsien jäätreenien kohdalla voi odottaakin.
Ulkona hehkuva lämpö tuntui iholla hyvältä. Leirin päättävästä videopalaverista tulijoita odotellessa saattoi oikaista hetkeksi tuoksuvalle nurmelle ja käväistä unessa. Ympärillä mietitytti vanhempia koulupäivien ja aikaisten treenivuorojen yhteensovittaminen lukukauden juuri alettua ja koulukkaiden kannettua lukujärjestyksensä kotiin.
Oli hyvää ruokaa, kiitteli kotimatkalla takapenkki opiston antimia.
- - -
Illalla ohimennen hyllystä Veikko Huovisen Ronttosaurus. Se sai somen ja useimpien blogienkin kielen tuntumaan köyhältä ja tylsältä.
Stalinin villasukat, isku Korkeasaareen, kahden juopon joulu, siipensä suojassa ironisesti hihittävä kookaburra.
Pitäisi lukea enemmän hyvää. Ja katsoa. Kuten se lauantain Morse.
Puolitoista tuntia sisällä jäähallin parvella sai hytisemään, mutta kaukalossa ahkeroivien otsilla pisaroi hiki. Keskittyneillä kasvoilla jo väsymystä, kuten viikonlopun seitsemänsien jäätreenien kohdalla voi odottaakin.
Ulkona hehkuva lämpö tuntui iholla hyvältä. Leirin päättävästä videopalaverista tulijoita odotellessa saattoi oikaista hetkeksi tuoksuvalle nurmelle ja käväistä unessa. Ympärillä mietitytti vanhempia koulupäivien ja aikaisten treenivuorojen yhteensovittaminen lukukauden juuri alettua ja koulukkaiden kannettua lukujärjestyksensä kotiin.
Oli hyvää ruokaa, kiitteli kotimatkalla takapenkki opiston antimia.
- - -
Illalla ohimennen hyllystä Veikko Huovisen Ronttosaurus. Se sai somen ja useimpien blogienkin kielen tuntumaan köyhältä ja tylsältä.
Stalinin villasukat, isku Korkeasaareen, kahden juopon joulu, siipensä suojassa ironisesti hihittävä kookaburra.
Pitäisi lukea enemmän hyvää. Ja katsoa. Kuten se lauantain Morse.
lauantai 16. elokuuta 2014
Uutisfriikki pussin perällä
Kun uutisfriikkinä yrittää seurata vaikkapa Ukrainan, Irakin ja Gazan tapahtumia, huomaa, kuinka vähän (itse seuraamillaan) maailman medioilla on omia silmiä ja korvia tapahtumapaikoilla. Valtava osa kaikesta materiaalista on asianosaisten erilaisten lausuntojen sekä huhujen pyörittelyä.
Venäläisiä joukkoja ja materiaalia valuu rajan yli Ukrainan puolelle, eipäs valu, valuupas. Brittitoimittajat (ilmeisesti) paikan päällä näkemässä kolonnan omin silmin olivat harvinainen ja onnekas sattuma.
ISIS syyllistyi sellaisiin ja tällaisiin julmuuksiin, eipäs syyllistynyt, ehkä syyllistyikin.
Suomesta käsin ilmiö korostuu entisestään kun lukee aamun lehden tai katsoo Ylen uutisia ja toteaa nähneensä samat jutut vuorokautta tai kahta aikaisemmin ulkomaisista viestimistä. Suomalaiset silmät tai korvat paikan päällä alkavat olla jotain todella harvinaista.
Kuinka paljon enemmän saisi maailman uutisista irti, jos osaisi myös edes vaikka espanjaa, ranskaa ja arabiaa? Venäjänkielisen riippumattoman materiaalin määrää sopii epäillä.
Venäläisiä joukkoja ja materiaalia valuu rajan yli Ukrainan puolelle, eipäs valu, valuupas. Brittitoimittajat (ilmeisesti) paikan päällä näkemässä kolonnan omin silmin olivat harvinainen ja onnekas sattuma.
ISIS syyllistyi sellaisiin ja tällaisiin julmuuksiin, eipäs syyllistynyt, ehkä syyllistyikin.
Suomesta käsin ilmiö korostuu entisestään kun lukee aamun lehden tai katsoo Ylen uutisia ja toteaa nähneensä samat jutut vuorokautta tai kahta aikaisemmin ulkomaisista viestimistä. Suomalaiset silmät tai korvat paikan päällä alkavat olla jotain todella harvinaista.
Kuinka paljon enemmän saisi maailman uutisista irti, jos osaisi myös edes vaikka espanjaa, ranskaa ja arabiaa? Venäjänkielisen riippumattoman materiaalin määrää sopii epäillä.
perjantai 15. elokuuta 2014
Kauhuvanhemmat ja muita urheilumyyttejä
Ylen tuore artikkeli kerää kokoon tavanomaiset epäillyt.
Maamme urheilujärjestelmä saa kovaa huutia ortopedi Tuomo Karilalta ja liikunnanohjaaja (AMK), fysiikkavalmentaja Jouni Bergdahlilta. Kaksikko moittii urheilujärjestelmää, valmentajia ja vanhempia. Suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että se tärkein, lapsi unohtuu. Kun soppaan yhdistetään yksipuolinen harjoittelu, yhteistyön puute ja ylisuuret haaveet, niin huippuja Suomeen tulee vain sattumalta – tai järjestelmästä huolimatta.
Vanhat tutut huonot valmentajat ja omia unelmiaan toteuttavat vanhemmat ovat taas mukana. Toki lievennesanojen helposti, jos, myös ja yleensä sitomina.
Omat havaintoni junioriurheilun kentältä ovat väistämättä rajalliset ja juniorin faijana olen jäävi, mutta silti teksti herättää myös vastahankaa.
Junioriurheilun pitäisi kuulemma olla täynnä fanaattisia tapauksia, mutta seitsemänä vuotenani faijana kenttien laidoilla olen nähnyt lieveilmiöitä yllättävän harvoin. Pari perilliseensä kohdistuneesta kovasta taklauksesta tuohtunutta isää, yhden alaikäiseen erotuomariin pelottavasti päreensä polttaneen valmentajan, joitain palautteensa ikävän negatiiviseen sävyyn pauhaavia valkkuja, pari joukkuetta, joiden pelaajien vanhempien mielestä kuuluu asiaan yrittää psyykata kahdeksanvuotiaita tiki-talkilla.
Mutta fiksua suhtautumista on tullut vastaan paljon enemmän. Asiallisesti ja iloisesti kannustavia vanhempia, erotuomarin asiallista kättelemistä kiistanalaistenkin tuomioiden jälkeen. Valmentajia, jotka muistuttavat vanhemmille jo kauden aluksi, että vain häviävän pienestä osasta tulee huippupelaajia ja pelaamisen ilon tulee löytyä muualta kuin ammattilaisuushaaveista. Vanhempia, jotka muistavat ja tiedostavat, että peli kuuluu lapsille ja loppuu jos he eivät enää siitä nauti. Ja että tämänkertaisen ottelun tulos ei ole maailman tärkein asia. Valmennuspäällikön, joka muistuttaa, että tärkeää on jatkaa hyvää harrastusta vaikka pienemmälläkin satsauksella ja että huipulle on urheilussa noustu hitaamminkin kiiruhtaen. Ja että tasoryhmät eivät ole kiveen hakattuja vaan sovitetaan juniorien kulloisiinkin kehityksen ja motivaation vaiheisiin.
Hyvällä ja oikealla asialla viittaamani artikkeli toki on, ja toimenpidesuosituksista on helppo olla samaa mieltä.
Taannoin kentän laidalla keskusteltiin vanhempien kesken juniorien lisääntyneistä kivuista ja kolotuksista verrattuina siihen kun me itse nuorina. Mahdollisina syinä spekuloitiin moninkertaisiksi kasvaneita harjoitusmääriä ja niiiden yksipuolisuutta. (Myyttisen) vanhan ajan kesät fudista, yleisurheilua, pyöräilyä, uintia ja puissa kiipeilyä, talvet ulkojäälätkää, hiihtelyä ja lumessa telmimistä versus nykyajan 12 kuukautta vuodessa nappulakengät jalassa useimmiten tekonurmella.
Maamme urheilujärjestelmä saa kovaa huutia ortopedi Tuomo Karilalta ja liikunnanohjaaja (AMK), fysiikkavalmentaja Jouni Bergdahlilta. Kaksikko moittii urheilujärjestelmää, valmentajia ja vanhempia. Suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että se tärkein, lapsi unohtuu. Kun soppaan yhdistetään yksipuolinen harjoittelu, yhteistyön puute ja ylisuuret haaveet, niin huippuja Suomeen tulee vain sattumalta – tai järjestelmästä huolimatta.
Vanhat tutut huonot valmentajat ja omia unelmiaan toteuttavat vanhemmat ovat taas mukana. Toki lievennesanojen helposti, jos, myös ja yleensä sitomina.
Omat havaintoni junioriurheilun kentältä ovat väistämättä rajalliset ja juniorin faijana olen jäävi, mutta silti teksti herättää myös vastahankaa.
Junioriurheilun pitäisi kuulemma olla täynnä fanaattisia tapauksia, mutta seitsemänä vuotenani faijana kenttien laidoilla olen nähnyt lieveilmiöitä yllättävän harvoin. Pari perilliseensä kohdistuneesta kovasta taklauksesta tuohtunutta isää, yhden alaikäiseen erotuomariin pelottavasti päreensä polttaneen valmentajan, joitain palautteensa ikävän negatiiviseen sävyyn pauhaavia valkkuja, pari joukkuetta, joiden pelaajien vanhempien mielestä kuuluu asiaan yrittää psyykata kahdeksanvuotiaita tiki-talkilla.
Mutta fiksua suhtautumista on tullut vastaan paljon enemmän. Asiallisesti ja iloisesti kannustavia vanhempia, erotuomarin asiallista kättelemistä kiistanalaistenkin tuomioiden jälkeen. Valmentajia, jotka muistuttavat vanhemmille jo kauden aluksi, että vain häviävän pienestä osasta tulee huippupelaajia ja pelaamisen ilon tulee löytyä muualta kuin ammattilaisuushaaveista. Vanhempia, jotka muistavat ja tiedostavat, että peli kuuluu lapsille ja loppuu jos he eivät enää siitä nauti. Ja että tämänkertaisen ottelun tulos ei ole maailman tärkein asia. Valmennuspäällikön, joka muistuttaa, että tärkeää on jatkaa hyvää harrastusta vaikka pienemmälläkin satsauksella ja että huipulle on urheilussa noustu hitaamminkin kiiruhtaen. Ja että tasoryhmät eivät ole kiveen hakattuja vaan sovitetaan juniorien kulloisiinkin kehityksen ja motivaation vaiheisiin.
Hyvällä ja oikealla asialla viittaamani artikkeli toki on, ja toimenpidesuosituksista on helppo olla samaa mieltä.
Taannoin kentän laidalla keskusteltiin vanhempien kesken juniorien lisääntyneistä kivuista ja kolotuksista verrattuina siihen kun me itse nuorina. Mahdollisina syinä spekuloitiin moninkertaisiksi kasvaneita harjoitusmääriä ja niiiden yksipuolisuutta. (Myyttisen) vanhan ajan kesät fudista, yleisurheilua, pyöräilyä, uintia ja puissa kiipeilyä, talvet ulkojäälätkää, hiihtelyä ja lumessa telmimistä versus nykyajan 12 kuukautta vuodessa nappulakengät jalassa useimmiten tekonurmella.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Samantapaisia tarinoita
Se tarina, jossa joukkue taistelee avausjakson loppuun ja toisenkin melkein kokonaan alivoimaisena ja on pariin otteeseen iskeä maalinkin. Kunnes taivas sitten romahtaa ottelun toiseksi viimeisellä minuutilla palkinnon jo häämöttäessä.
Onneksi oli hieno maali, silloin harmittaa vähän vähemmän. Kopio APOELin 2-1-kavennuksesta taannoin Sonskilla. Punaisen saanutta vastaan sielläkin.
Näitä sattuu vuosien varrella eikä erotuomarien miettiminen muutenkaan auta, kuului faijan vuorosanoihin autolle laahustettaessa. Ennemmin kannattaa pohtia vaikka, miten saataisiin pallolliselle paremmin tukea.
Illalla jaksoi Realin ja Sevillan Supercupia vain alun toista jaksoa, mutta CR7:n molemmat maalit sentään.
Ihan kuin olisin yöllä herännyt hetkeksi ukkosen paukkeeseen ja kaatosateen kohinaan.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Koulujen alkamista edeltävä sunnuntai
FOX näyttää sunnuntaisin lentoturmatutkintasarjaa. Tänään JAL 123 kun väärin paikattu painerunko petti ilmassa ja jumbojetti menetti sivuperäsimensä. Pilotit taistelivat konetta ilmassa puoli tuntia tietämättä, ettei heillä todellisuudessa ollut mitään mahdollisuuksia.
Tykkään enemmän tekniseen puoleen ja mysteerin ratkaisemiseen keskittyvistä jaksoista kuin näistä, joiden dramatisoinnissa yritetään kömpelöä nyyhkypainotusta kuvaamalla merkitsevästi lapsimatkustajien nalleja.
Ulkona taivas harmaantui muttei satanut. Laru, Keilaniemi, Otaniemi, Munkka ja Meikku tallella. Wilhelm Carpelania ei näkynyt kellumassa tutulla ankkuripaikallaan Keilalahdella. Muuttanut näköjään Turkuun.
Lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia, muitakin reippailevia pariskuntia, tuttukin vastaantulija. Skootteriteini, joka pakotti äkkijarrutukseen kiilaamalla seis eteen huomattuaan jalkakäytävällä tuttuja.
Helteen paahtaman nurmen, kuivuvien puiden ja meren tuoksua. Ja kertakäyttögrillin, Cafe Regatan makkaran ja Mestaritallin paistuvan pihvin aromit.
Fillari kellariin.
Tykkään enemmän tekniseen puoleen ja mysteerin ratkaisemiseen keskittyvistä jaksoista kuin näistä, joiden dramatisoinnissa yritetään kömpelöä nyyhkypainotusta kuvaamalla merkitsevästi lapsimatkustajien nalleja.
Ulkona taivas harmaantui muttei satanut. Laru, Keilaniemi, Otaniemi, Munkka ja Meikku tallella. Wilhelm Carpelania ei näkynyt kellumassa tutulla ankkuripaikallaan Keilalahdella. Muuttanut näköjään Turkuun.
Lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia, muitakin reippailevia pariskuntia, tuttukin vastaantulija. Skootteriteini, joka pakotti äkkijarrutukseen kiilaamalla seis eteen huomattuaan jalkakäytävällä tuttuja.
Helteen paahtaman nurmen, kuivuvien puiden ja meren tuoksua. Ja kertakäyttögrillin, Cafe Regatan makkaran ja Mestaritallin paistuvan pihvin aromit.
Fillari kellariin.
lauantai 9. elokuuta 2014
Iso höntsä
Odottanut kohta puoli tuntia, mutta ratikkaa ei kuulu, raportoi juniori pysäkiltä. Jo matkaan ehättänyt musta umpiauto kurvasi kiireellä takaisinpäin poimiakseen kohtauspaikalle juosseen hikisen matkustajan kyytiin, ja kohde toimitettiin Olympiastadionin maratonportille yhdennellätoista hetkellä.
Lastenkutsuilla riitti sen verran hulinaa, että takkatilan televisio sopi avata HJK:n ja Barcelonan kohtaamisen kunniaksi. Eskarilainen keräsi vieraita sohvalle riviin ja kertoi ylpeänä, että serkku pelaa tuolla. Ei ihan vaan pallopoikana, loivensin.
Itse nautin ottelusta mutta moni muu löysi kritisoitavaa. Siinä määrin, että otin julkisesti kantaa.
Illalla odotti kotona tyytyväinen juniori plakkarissaan hieno kokemus ja rivi barcelonalaisten nimikirjoituksia. Ja Litmasen, mutta sellainen oli ennestäänkin.
Lastenkutsuilla riitti sen verran hulinaa, että takkatilan televisio sopi avata HJK:n ja Barcelonan kohtaamisen kunniaksi. Eskarilainen keräsi vieraita sohvalle riviin ja kertoi ylpeänä, että serkku pelaa tuolla. Ei ihan vaan pallopoikana, loivensin.
Itse nautin ottelusta mutta moni muu löysi kritisoitavaa. Siinä määrin, että otin julkisesti kantaa.
Illalla odotti kotona tyytyväinen juniori plakkarissaan hieno kokemus ja rivi barcelonalaisten nimikirjoituksia. Ja Litmasen, mutta sellainen oli ennestäänkin.
torstai 7. elokuuta 2014
Liian lyhyt sade
Iltapäivällä ulkona hämärtyi, sitten alkoi etäinen jyrinä ja vähitellen lotina.
Astuessani kohta ulko-ovesta kadulle kuohuivat sadevesiojat ja kulman viemärin kohdalla lorisi järvi pyörteenä kadun uumeniin. Bussi kiihdytti mäkeä alas ja heitti jalkakäytävälle hyökyaallon.
Mutta sade oli jo melkein lakannut. Sellainen liian lyhyt joka ei viilennä ilmaa vaan muuttaa helteen tukahduttavan kosteaksi helteeksi.
Sellainen, joka uuttaa maasta ja kasveista tuoksut ja nostaa ne paksuna pilvenä ilmaan.
Jyrinä jatkui eri puolilla ennen kuin loittoni itäkoilliseen.
Mutta Sihvosen radiosarjaa kehuin.
Astuessani kohta ulko-ovesta kadulle kuohuivat sadevesiojat ja kulman viemärin kohdalla lorisi järvi pyörteenä kadun uumeniin. Bussi kiihdytti mäkeä alas ja heitti jalkakäytävälle hyökyaallon.
Mutta sade oli jo melkein lakannut. Sellainen liian lyhyt joka ei viilennä ilmaa vaan muuttaa helteen tukahduttavan kosteaksi helteeksi.
Sellainen, joka uuttaa maasta ja kasveista tuoksut ja nostaa ne paksuna pilvenä ilmaan.
Jyrinä jatkui eri puolilla ennen kuin loittoni itäkoilliseen.
Mutta Sihvosen radiosarjaa kehuin.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Auringonsillan uimarit
Beachilla ultimatenpelaajat, viininlitkijäringit, yksinäiset uimarit, laudoilla seisaallaan melojat, lokit ja hanhet, pullojenkerääjät.
Kuumuuden ja pölyisen nurmikon tuoksut.
Vatsatauti etääntyy vähitellen, mutta kurkku on yhä käheä, muutamaan päivään ei ruoka tahdo maistua ja pala leipää riittää tekemään kylläisen olon.
Sillä osuudella olisi varaa jatkua pitempäänkin.
maanantai 4. elokuuta 2014
Yhtenä vaihtoehtona mainittiin norovirus
Iltauinnin jälkeen alkanut ja voimistunut kuvotus ja teutarointi ylävatsassa.
Perinteisellä hyökkäyshetkellä aamukolmelta alkoi tapahtua, ja aamuun asti oli sininen pesuvati ystävistä parhain.
Vatsatauteja nähty tähän ikään ennenkin, mutta tämä oli kyllä kipujen osalta tähän saakka rajuin.
Puoliltapäivin varovasti tilkka vettä.
Perinteisellä hyökkäyshetkellä aamukolmelta alkoi tapahtua, ja aamuun asti oli sininen pesuvati ystävistä parhain.
Vatsatauteja nähty tähän ikään ennenkin, mutta tämä oli kyllä kipujen osalta tähän saakka rajuin.
Puoliltapäivin varovasti tilkka vettä.
perjantai 1. elokuuta 2014
Heinä-Helsingin tuoksut
Lehmukset, asvaltti, pöly ja merituuli.
Ja etenkin viime päivinä puiden alla kuin läikkynyt imelä kotiviini, jalkakäytävä mesikasteesta tahmeana.
Ja etenkin viime päivinä puiden alla kuin läikkynyt imelä kotiviini, jalkakäytävä mesikasteesta tahmeana.
Viattomampien aikojen hahmoja
En muistaakseni silloin aikoinaan nähnyt tätä pätkää Debbie Harrysta vielä tavallistakin ihqnätimpänä.
Jokin virtapiiri olisi varmasti kärähtänyt. Tai ehkä niin kävikin.
Jokin virtapiiri olisi varmasti kärähtänyt. Tai ehkä niin kävikin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
