Semmoinen kun jossain nenän ja kurkun tienoilla on muutaman päivän ajan kihelmöinyt varoittavasti. Ja sitten jäähallin kahviossa istuessa se yhtäkkiä alkaa: Viidessä minuutissa tuntee, kuinka nuha etenee limakalvoilla muuttaen nenänielun raastinraudaksi ja nokka alkaa vuotaa kuin hana.
Seuraava yö on horteinen nenäliinojen, heräilyjen, talouspaperin, niiskuttamisen, jylisevien aivastusten ja rykimisen sekamelska, jonka jälkeen ei osaa varmasti sanoa, onko nukkunut vai ei.
Aamulla on saatava kuumaa juotavaa, äkkiä, mutta kahvin maku on muuttunut oudoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Just noin se meni - miinus jäähallin kahvila ja kahvi. Kaks päivää epämääräistä oloa ja sitten kraanat auki. Toivottavasti menee nopeasti ohikin.
Toivottavasti siellä jo parempaan päin.
Täällä on putous hiukan hiljentynyt mutta virus rynninyt määrätietoisesti keuhkoputkea alas polttelemaan, kirvelemään ja yskittämään.
Nyt tiedänkin, mistä tartunta tuli: Luin juuri Veikko Huovisen Lentsun!
Nenässä ja kurkussa pysyy. Mut huomenna on pakko hellittää, että pääsen skidin kanssa kaupungille (lounaalle, kirjastoon, ostoksille)!
Lähetä kommentti