maanantai 23. huhtikuuta 2018

00940

Natiaisten kokoonnuttua lämmittelemään oli ennen pelin alkua aikaa kiertää vanhoja kotikontuja. Olin ehtinyt 20 vuodessa unohtaa kävelytien vierestä nousevan kallion, mutta punatiilielementtiset talot ylhäällä mäellä näyttivät samalta. Siis oliko teillä oma parveke, kuopus ihmetteli. Lähipysäkille ei näköjään enää kulje 94A.

Humikkalantien kierros tarjosi savun tuoksua, monenlaisia taloja ja huhtikuisen vähäkontrastisia näkymiä.

Illan ottelussa oli tällä kertaa vastustaja alakynnessä, mutta muutama sellainenkin peli kauteen piristää. Suosikkipelaajani jäi tauolla vaihtoon mutta palasi pian tekonurmelle ja vieläpä lempipaikalleen keskikentän pohjalle. Raivokkaasta työnteosta päätellen halusi antaa näyttöjä, ja yritys palkittiin ainakin voitetuilla palloilla ja maaleihin johtaneilla syötöillä. Juuri ennen loppuvihellystä onnistunut pallonriiston, vastustajan viemisen puikoista ja kärjen vapauttamisen maalintekoon yhdistelmä näkyi jo naamastakin.

Ei kommentteja: