sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Superfinaalin mittasuhteet

Kävellen Hartwall Areenalle töihin saapuessa aina jotenkin hätkäyttää, että pitää kävellä ensin koko paikan ohi ja vielä kadun ali ennen kuin kaartaa risteyksestä alas ja köökin puolelle.

Ovien rivissä oikealle kaartuvalla käytävällä ensin Esiintyjät ja sitten vasta Media. Pitkät pöydät täynnä läppäreihinsä keskittyviä, siellä täällä lepääviä kameroita, latureita ja kortinlukijoita. Kahvit, fetapiirasneliöt ja keksit perällä.

Hissillä kolmoseen pressilehtereille ja siellä vielä ylös, liian ylös. Niin ylös, että pelaajien numeroita oli vaikea erottaa, mikä oikeastaan symbolisoikin hyvin koko tapahtumaa. Yleisömäärät, pelikonsepti, oheisohjelma ja raha hallitsevat keskustelua, ja siellä jossain seassa pelataankin. Osin siksi on niin mukavaa käydä katsomassa junnujen ja harrastelijoiden matseja, joissa voi nauttia pienistä asioista vertaamatta koko ajan johonkin, mitä pitäisi olla.

Keskeisimmät pelaajat onneksi tunnistaa asennosta ja juoksutyylistä. Kulmassa pyörii niska kyyryssä Nina Rantala, vähän vaappuen menee Denisa Ratajova, kuin kentän pintaa liukuen Jami Manninen, rinta rottingilla rouhien Oskari Heikkilä, ja tuo piiskamaisen kevyt mailan saattoliike on Sami Johanssonin.

Illan käsivarret kananlihalle hetkeksi nostattava hetki oli se, kun altavastaajana rimpuillut ja sitten kuin puolivahingossa hetkeksi edes tasoihin noussut SB-Pro johtikin 3-2 ja peliaikaa oli enää alle kaksi minuuttia ja tajusi, että nehän aikovat ihan oikeasti voittaa ylivoimaisen Classicin ja mestaruuden. Ja voittivat myös, mutta sitten oli jo liian kiire lapioida siitä tietoa kanaville, jotta olisin summerin törähdettyä ehtinyt enää katsoa kentälle.

Ja toki muutakin lämmittävää. Happee-fanien mahtava pauhu vielä tappion tultuakin, iloiset juniorit mediakuutiolla ja muutenkin, Classicin huoltaja, joka on salamana loukkaantuneen pelaajan apuna katsomatta pelipaidan väriä, juontaja Vikin mukava pohjoinen murre.

Ai sinäkin olit tänään täällä, heitti tapahtumapäällikkö laahustaessani päivän päätteeksi kohti ulko-ovea. Sen kokoinen tapahtuma, jossa jokainen puurtaa omaa ruutuaan. Se kirjoitus, jossa vertasin MM-kisaviikkoa hallin uumenissa merimatkaan pienen kaupungin kokoisella lentotukialuksella, taisi aikanaan jäädä vain pääni sisäiseksi luonnokseksi.

Sä et sitten varmaankaan oo tulossa sinne bileisiin, varmistivat aikaisemmat lähtijät. No en, mutta että olen niin ennalta-arvattava.

Kävelymatkalla kotiin riitti Pasilan ja Töölön katutöissä väisteltävää. Valoisaa vielä, mutta vilpoinen tuuli.

Kotona pöytään aamulla askarreltua juustoista makaronilaatikkoa, ruisleipää ja rasvatonta AB-piimää. Keskiyöllä jo pää tyynyssä.

Ei kommentteja: