Jo toista päivää korvamatona Leevi&Leavingsin Tikapuut taivaaseen.
Osin tietysti kirjaston pikahyllystä silmiin osuneen ja juuri luetun Gösta Sundqvistin elämänkerran takia. Sitä en ollut tiennyt, että Sundqvist ei tiettävästi koskaan käynyt ulkomailla, edes Ruotsin-laivalla. Tai että se passelisti yhteen soiva naisääni kappaleissaan oli sisarensa. Enkä niin paljon muutakaan.
Jokin yhtä aikaa lämmitti ja hirvitti Sundqvistin epäseurallisuutta koskevassa anekdootissa. Kun päätettiin järjestää tuottajan kotiin juuri Sundqvistille räätälöidyt juhlat ystävineen, viimeisen päälle ruokineen ja juomineen. Ja kun juhlakalua hakemaan lähdössä ollut kuljettaja soitti ja kysyi tarkkaa aikataulua, ilmoitti Sundqvist, että on nyt näitä kirjoitushommia enkä pääse tulemaan mutta juhlikaa te vain.
Ensihavainto oli epäilemättä Mitä kuuluu, Marja-Leena, joka oli jollain äiti-vainaan 70-luvun lopulla ostamalla kokelmavinyylillä. Jokin Finnhits-tyylinen kooste.
Sittemmin toki tuli mestariteos jos toinenkin tutuksi, vaikkeivät läheskään kaikki.
Mutta niistä radio-ohjelmistaan en saanut kiinni, vaikka monet Koe-eläinpuistoja sun muita kiivaasti fanittavatkin. Muisto turnausmatkasta Jyväskylään, kun auton radiosta tulvi Göstan Aamusumpilla, ja ajattelin, että jopa osaakin olla tylsä radio-ohjelma.
Joskus kuunteleminen auttaa korvamatoon. Kokeilen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti