Ja korostuu, kun palaa ulos hytistyään tunnin jäähallissa kaukalon reunalla.
Kuin, käyttääkseni konttaavaa analogiaa, HDR-suodatetun valokuvan epäilyttävä imelyys.
Jaksoin juuri ja juuri Sinisen laulun 11. jakson ennen kuin uni vei voiton.
Epämääräinen harmin tunne, että olen ehtinyt lukea lukemisen arvoisesta suomalaisesta kirjallisuudesta vasta ohuen siivun ja siitäkin vähästä enimmän unohtanut.
2 kommenttia:
mika
ihan samanlaisia ajatuksia täälläkin. sininen laulu on muuen sellainen, että olen päättänyt katsoa sen repeatina uudestaa ja uudestaan. jokaisesta jaksosta minulta jää näköjään jotakin hyvin oleellista kuulematta.
sain itsestäni vihdoinkin irti se, että olen sarjan vuoksi ruvennut lukemaan vanhempaa kotimaista kirjallisuuttaa. lukulamppu vaan palamaan ja huikea hyökkäys tyrkyllä olevien kirjojen kimppuun.
viime viikonloppuna luin kari suomalaisen ihmisen äänen, eila pennasen kapakoiden maan ja anu kaipaisen kellomorsiamen. kari sai minut kerran toisensa jälkeen vääntelehtimään ilosta, pennanen kauhusta ja kaipainen kummastuksesta. ajattelin, että nuo kolme kirjaa ovat hienoja ddokumentteja tasavallastamme neljäkymmentä vuotta sitten. jokainen peilaa yhtä sektoria suomalaisena olemisessa.
meri
Kyllä vain!
Etten ole saanut edes vaikkapa Haanpään tai Meren tuotantoa vielä perattua tätä laajemmin. Eeva Joenpeltoa on tullut luettua mutta Laila Hietamiestä kieltämättä ei. Entäpä mitä saisi koillissavolaisuuteni irti Eino Säisästä? Ja lista on ihan loputon.
Yle Areenan lista Sinisen laulun jaksoista lyhenee päivä päivältä, kun vanhojen katseluaika päättyy. Tuon sarjan pitäisi olla jokaisen suomalaisen halutessaan katseltavana milloin vain.
Lähetä kommentti