Rupeama balettia ja muita tyylilajeja.
Aika erilaista kuin IFK - Ässät, mutta enemmän tästä irti sai kuin stereotyyppinen suhtautuminen sallisi. Vaatimukset koordinaatiolle ja kehonhallinnalle, valaisu, jo oikeasti osaavien majesteettisuus, nolouden ja häpeilyn ilmestyminen itsevarmojen pikkutyttöjen olemukseen kun ikä muuttuu kaksinumeroiseksi, tanssijoiden keskinäisen hierarkian arvailu, siviilipuolen joukkojenhallinta, kulttuuritapahtuman sosiaalinen koreografia kukkineen ja väliaikoineen.
Oma pikkuballerina oli totta kai kesäkeijuista herttaisin. Jännittääkö, kysyttiin. No ei ku mähä osaan tän jo, oli itsestäänselvä vastaus, höh.
- - - - -
Synttärit alkoivat huutopainiälämölöllä kolmen muskettisoturin kohdatessa pitkästä aikaa, mutta vähitellen rauhoittui eikä abort mission -kahvaan tarvinnut kajota. Kaksi hammasta irtosi: toinen talteen, toista kaipailtiin jälkeenpäin tekstiviestillä. Monenlaisia mukavia lapsia ja aikuisia ja notkuva herkkupöytä.
Ensi vuonna pidetään silti pienemmät.
Pikkuneiti nukahti heti, iso mies jaksoi vielä jutella. Vaikka kuin vasta eilen tihrusteli Kättärillä vauvahattunsa alta.
Vielä TV:n ääreen. Ruudussa juhlikin se tappiolla ollut joukkue. Kansallishymni säväytti sekunnin muttei se ole enää se sama.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kovasti sama kaiku on askelten, ballerinan vastauksia myöten.
Baletissa on minunkin makuuni aivan liian vähän taklauksia, mutta lohduttaudun sillä tiedolla, että sieltä hankittu notkeus on tarpeen myös lätkämolarille.
Tanssinopettajan ja futisvalmentajan työtä sivusta katsellessa huomaa kovasti paljon yhteistä.
En ehkä ryhdy baletin vakiokävijäksi mutta yllättävän positiivinen kokemus.
Lähetä kommentti