Vastahan se oli kun aamulla etsin kiireessä faijan kaapista kravattia. Aurinkoinen päivä. Todistukset, kukkapuketit ja myhäilevät vanhemmat koulun hiekkapihalla.
Puoliltapäivin odoteltiin Perhon baarissa, että kello lyö 12 ja viinuri saa avata skumppapullon.
Käynti hautausmaalla, kaverien luona korkeat lasit, voileipäkakut ja paremmat kahvikupit.
Illallinen Mestaritallissa, Hietarannan vaalea kesäyö.
Auringonnousu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Paitsi ettei se silloin tainnut olla vielä skumppapullo. ainakaan täällä meillä Turussa.
Kaunista nostalgiaa kuitenkin.
Miksi ihmeessä joskus tekee niin kipeää muistella, tuo sinun yksinkertainen ja kaunis kuvauksesi sai minut itkemään valtoimenaan.
Totta, skumppaa siitä taisi tulla joskus paljon myöhemmin, en kyllä muista milloin.
Yritin muistella, miltä sinä päivänä tuntui, mutta aika köyhin tuloksin. Muistaakseni ainakin ristiriidan aikuisten kömpelöihin suurisanaisiin juhlapuheisiin tajusi.
(Piti vallan tarkistaa silloisesta ruutuvihkoblogista: olen kirjannut juoman "Elyseeksi".)
Lähetä kommentti