perjantai 16. toukokuuta 2008

Muutosvastarintanen

Palvelu, tsihii. Tänä aamuna piti sitten hyväksyä Blogilistan käyttöehdot ennen sisäänkirjautumista. Silmäilin minä niitä hiukkasen ennen kuin klikkasin, vaikuttivat ensiyritelmää (käyttäjä)ystävällisemmiltä.

Miten olemme saattaneetkaan onnistuneesti lukea blogeja vuosia ilman käyttöehtoja?

Pala oikeuksien ja velvollisuuksien merta, jossa uimme, hetkeksi värjättynä näkyväksi. Tai kuten Turown lakifuksi mietti:

The other day I ordered a hamburger and sat a few minutes earnestly puzzling over whether a contract had been formed and what the damages would be if I reneged. Would the restaurant be entitled to the reasonable value of the hamburger, or their full profit?

Scott Turow: 1L - what they really teach you at Harvard Law School


Järkevät lukevat bloginsa kylminä syötteinä, mutta haluaisin jättää syötteet vain Blogilistan jättäneille suosikeilleni ja hetkiin huonojen yhteyksien takana. Muutoin haluan blogini ajan kanssa, kaikilla mausteilla, sen näköisinä kuin pitäjä ne näyttää.

Ja sitten on tietysti nostalgiasta kumpuava muutosvastarinta, niiltä ajoilta kun oli Päivän Pamaus ja Blogilista, Meidän Oma Pieni Juttu.

4 kommenttia:

Merten kirjoitti...

Syötteenlukijat on vähän niin kuin myöhempien aikojen saksalaiset poliisisarjat; homma hoituu, aika kuluu, mielikuvia ei jää. Yksilöpyksilöt hukkuvat tiedon valtamereen.

Mika kirjoitti...

Hyvä vertaus. Kiintoisien valokuvaussaittien tietotulvaa seulon mieluusti syötteinä, mutta blogit.

Muutenkaan en ole osannut kaivata Blogilistaan uudistuksia niin kovasti kuin jotkut. Jotka kenties ovat käyttäneet muunmaalaisia vastaavia ja huopmanneet siellä kaikenlaista näpäkkää.

/mek kirjoitti...

Possunkokoisesta reiästä pääsi kirjautumaan vaikkei hyväksynytkään.

Harkitsen silti irtautumista, siksi kun olen nuori ja kapinallinen eikä minua säännöt sido, en tietenkään siksi, että olen vanha ja kapinen ja vastustan kaikkea muutosta.

Mika kirjoitti...

Saneeraavat rapistunutta mutta tuttua kotiamme tiesmiksi.

Mitä nyt, miks salkkumiehet nurkissamme häärii