keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Teknisiä yksityiskohtia

Viimeisenä päivänä alkoi tökkiä.

Ensin sininen kuolemanruutu kertoi, miksi loppulausetta valmis juttu olisi kannattanut jo tallentaa. Sitten hallin langaton verkko kuoli. Tieto hotellinvaihdosta viimeiseksi yöksi meni jo samaan pakettiin. Tekstit ja kuvia hotellin verkosta Suomeen, tavarat kasaan viidessä minuutissa ja odottamaan ulos, josta joku tulisi hakemaan.

Sie kommen mit mir
, ilmoitti viiksekäs herrasmies ja avasi Passatin takaluukun. Ilmestymisemme sai järvenrantahotellin tieteiselokuvasta astuneen respan ahdistumaan, mutta huoneet löytyivät lopulta ja illallinenkin, kesken juhlasalin raivauksen. Liina yhteen pöytään ja ruokalistat eteen. Pihvi oli taiten paistettu, valkosipulikastike erinomainen ja olut raikasta. Ensi kerralla Lesnassa pitää vain muistaa tilata tuplaranskalaiset.

Lähtöpäivä jo helpompi: kevyt kaupunkikierros, iso pizza ja sitten bussiin tutulle paikalle. Suljin raksahti vielä etupenkistäkin toistasataa kertaa. Kiintoisa valo, peräverhosta pastellia taustaa ja joitain kasvoja kamera rakastaa, sanoi joku joskus jossain. Haastattelun tallentamiseksi piti ottaa salamasta yksi hyvä paristo minidisciin ja vaihtaa sitten takaisin kuvia varten.

Taukopaikalla enemmän rekkoja kuin olen ikinä yhdellä kertaa nähnyt ja musta avo-Lamborghini.

Ahdas helteinen Tegel. Excuse me, sir, huusi checkinvirkailija vielä takaisin ja tahtoi punnita reppuni. Yhdeksän pilkku neljä, the limit's eight kilos, sir, a bit on the heavy side, more careful next time, OK? Miten oikeat valokuvaajat arsenaaliaan kuljettavat?

O Gott, sanoi läpivalaisija ja pyysi takahuoneeseen. Läppäri auki ja reppu myös ja kaikki imuroitiin huolella. Analyysilaite antoi arvonsa, joten have a pleasant journey.

Paljonko vielä jäljellä, kysyttiin, ja juuri silloin Embraerin nokka alkoikin vajota ja laskeva aurinko oli suuri ja punainen ja Suomi tummanvihreä ja rantaviivan fraktaaleja.

Iltaöisellä Hesperian esplanadilla lokit herkuttelivat ja pelmahtivat lähestyessäni siivilleen.

Kuusi päivää pitkän putken pitelyä jumitti sitten selän.

Ei kommentteja: