Naks ja niks, puuskainen tuuli taitteli ihmisten sateenvarjoja ympäri. Viidessä sekunnissa kolme kappaletta siinä Caloniuksenkadun kulmassa. Vihuri vaihtaa äkkiarvaamatta suuntaa, iskee kulman takaa töihinmenijän saapuessa risteykseen.
Vastaantulevalla naisella oli keltaiset kumisaappaat. Silmiä ei varjon reunan alta näkynyt, iso haukotus vain.
Siwan kohdalla piti sulkea sateenvarjo osittain mahtuakseen seinän ja jalkakäytävälle pysäköidyn jakeluauton välistä. Kahvan jatkuvasti irtoillut nuppi putosi asvalttiin ja pomppi muovisesti kalisten jonnekin kuorma-auton alle. Jatkoin pysähtymättä matkaa.
Jälkiviisaat puhuivat tänään lahjomatuomioista, perhesurmista ja Wahlroosin näkemyksistä. Minun mediavirrassani (joka toki ei ole kattava) on jauhettu lähinnä sitä, onko Wahlroos pölö vai tosipölö. Mielenkiintoisempi kysymys on esimerkiksi, että jos yhteiskunnassa kuitenkin on tulonsiirtojen kannalta “maksajia” ja “saajia”, onko olemassa riski, että “maksajat” saisivat taakastaan tarpeekseen ja jollain sallitulla tavalla kuten muuttamalla maasta lakkaisivat osallistumasta?
Plussa Erolalle ja Silfverbergille, jotka pohtivat tätä asiaa. Tilastoissa ei näy viitteitä, että varakkaat olisivat joukkomuuttamassa pois Suomesta, sanoi Silfverberg. Suomalaisia johtajia ei ole juurikaan pyydetty New Yorkin pörssin suuryritysten johtoon, sanaili Erola.
Ikkunalaudan peltiin ropisee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ei liene oikeasti kovinkaan merkityksellistä jos Wahlroos tai formulakuskit muuttavat kirjansa Monacoon. Ei heitä ole niin monta, että se mitään verokertymään vaikuttaisi.
Mielenkiintoinen kysymys sen sijaan on alkavatko nuoret juuri opintonsa loppuun saattaneet lähtemään maailmalle. Kun ei ole vielä perhettä tai lapsia koulussa niin kynnyskin on matalampi.
Kun muualta saa tuplapalkan lisäksi puolet pienemmän veroprosentin alkaa kiinnostus heräämään. Sen jälkeen ollaankin pohjolan Filippiinit Japanin sijaan.
Ollaan edelleen asian ytimessä. Tai ainakin yhden asian.
Eli on riski, että merkittävä määrä yhteiskunnan hyvinvoinnille tärkeitä lähtisi? Itse en osaa sanoa, onko. Asia on kuitenkin niin tärkeä, että sitä voisi kuvitella tutkittavan.
Jatkoa.
Miten päästä kohti semmoista ihannetta, että yhteiskunnan jäsenet kokisivat mielekkääksi rakentaa sitä kukin kykyjensä ja resurssiensa mukaan? Eikä vain omaa, perheensä, sukunsa tai kaveripiirinsä hyvinvointia.
Ajatus pröystäilevistä rikkaista versus kurjista köyhistä ei ihannetta edistä. Mutta eivät myöskään köyhät syyllistämässä varakkaampia ja ajattelemassa kovin itsestänselvästi, että osa teidän tienaamastanne kuuluu meille.
Lähetä kommentti