HS pureskelee tapauksia, joissa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on laittanut Suomen oikeusjärjestelmää ojennukseen ja saanut jopa KKO:n purkamaan oman tuomionsa.
Mainiota. On edetty aikaan, jona tuomioistuinten päätökset eivät enää ole jumalansanaa vaan ihmisten tekemiä ratkaisuja, joiden perusteluja voidaan avoimesti arvioida.
Nyt jumalansanaa ovat vuorostaan EIT:n ratkaisut, kaukaista sukua toiselle auktoriteetille, Suomen kansainväliselle maineelle.
Ehkä jonain päivänä EIT:n päätöksistäkin tulee ihmisten tekemiä ratkaisuja, joiden perusteluja voidaan avoimesti arvioida.
lauantai 31. lokakuuta 2009
Lasermiehen synty
Hetkittäin uuvutti lukea saksalais-sveitsiläistaustaisen toisen polven maahanmuuttajan koulukokemuksista, mutta perustellusti mukana olivat nekin. Gellert Tamas rakensi rinnakkain kahta linjaa: kuinka Wolfgang Zauggista kasvoi John Ausonius, Lasermannen, ja toisaalta, kuinka Ruotsi kasvoi kansankodista maaksi, joka tuotti Lasermannenin ja kaikki ne muut maahanmuuttajiin tai sellaisiksi epäiltyihin kohdistuneet rikokset.
Maahanmuuttokriittinen epäilemättä toteaisi Tamasin valinneen avoimesti puolensa ja naputelleen sekaan poliittista agendaa, mutta ajattelemisen aihetta voisi saada hänkin.
Miksi tuollaista tapahtui ja voisiko niin käydä Suomessa.
Kuvaukset poliisin toiminnan tehokkuudesta eivät taida olla imartelevimmasta päästä, mutta eiköhän vitsejä ruotsalaisista poliiseista ole kuultu jo tarpeeksi.
Maahanmuuttokriittinen epäilemättä toteaisi Tamasin valinneen avoimesti puolensa ja naputelleen sekaan poliittista agendaa, mutta ajattelemisen aihetta voisi saada hänkin.
Miksi tuollaista tapahtui ja voisiko niin käydä Suomessa.
Kuvaukset poliisin toiminnan tehokkuudesta eivät taida olla imartelevimmasta päästä, mutta eiköhän vitsejä ruotsalaisista poliiseista ole kuultu jo tarpeeksi.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Kirkas kuulas
Kirpeä aamu, korvanlehtiä nipisteli. Tosin kun lämpötila maaliskuussa nousee näihin lukemiin, työnnetään sormikkaat reppuun, avataan takki ja käännetään kasvot kohti aurinkoa.
Runski Arkadian ja Helkan välillä näytti iltapimeällä erilaiselta katuvalot pimeinä. Jyrkät kontrastit autojen lamppujen ja mustuuden välillä, erilainen sävy ilman sitä ainaista oksennuksenkeltaista.
Pudonneet lehdet sokerihuurrettuina.
Posken rusketus häviää, illat pimenee jouluun, laukoi kirkkaasti Maarit.
Kemppinen kaipaili vanhaa neuvostofilmiä Kurskin taistelusta. Olisiko YouTubessa lainattu Vapautus, kuten kommenteissakin valppaasti jo tarjottiin. Itse en kyllä ole nähnyt. Sen sijaan tietysti Kevään seitsemäntoista hetkeä ja se, joka muistaakseni esitettiin suomenkielisellä nimellä Oli kaunis kesäilta tai jotain.
Runski Arkadian ja Helkan välillä näytti iltapimeällä erilaiselta katuvalot pimeinä. Jyrkät kontrastit autojen lamppujen ja mustuuden välillä, erilainen sävy ilman sitä ainaista oksennuksenkeltaista.
Pudonneet lehdet sokerihuurrettuina.
Posken rusketus häviää, illat pimenee jouluun, laukoi kirkkaasti Maarit.
Kemppinen kaipaili vanhaa neuvostofilmiä Kurskin taistelusta. Olisiko YouTubessa lainattu Vapautus, kuten kommenteissakin valppaasti jo tarjottiin. Itse en kyllä ole nähnyt. Sen sijaan tietysti Kevään seitsemäntoista hetkeä ja se, joka muistaakseni esitettiin suomenkielisellä nimellä Oli kaunis kesäilta tai jotain.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Tiistai
Kostean sumuisen lämpöinen aamu. Väiskillä toinen maali erottui harmaan läpi juuri ja juuri.
Keltainen liukas lehtimatto anturan alla.
Maatuvan tuoksu. Kuin syksyllä 1985 Siltainmäessä jonne apupäivystäjän piti joka ilta polkea tarkistamaan, onko rakennus oliko se nyt 118 vielä tallella.
Hyvärisenkin linkkaamassa Sotapäiväkirjassa oli paljon perin tuttua.
Illemmalla satoi enemmän.
Keltainen liukas lehtimatto anturan alla.
Maatuvan tuoksu. Kuin syksyllä 1985 Siltainmäessä jonne apupäivystäjän piti joka ilta polkea tarkistamaan, onko rakennus oliko se nyt 118 vielä tallella.
Hyvärisenkin linkkaamassa Sotapäiväkirjassa oli paljon perin tuttua.
Illemmalla satoi enemmän.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Tonnikalapizza ja Kjell Westö
Oven kello kilahtaa kun minä ja pikkumies astumme kulman uuteen pizzeriaan. Mukaan kolme tonnikalaa, yksi Opera Special ja yksi kana - ananas - aurajuusto, kiitos. Tuosta pojalle hedelmäkarkkeja jälkiruoaksi, ole hyvä, onko pikkuveljeä tai -siskoa, jolle myös voisi viedä, ja siitä odotellessa kahvia jos maistuu.
Aina tärkeä ensivaikutelma harjattu himaan.
Vartoillessa pinosta vanha Seura, selailu pysähtyy kohdassa, jossa Kjell Westö kertoo musiikistaan (ja vähän tietysti uudesta kirjastaan). Ihan kaikki eivät osu, mutta CCR, kyllä, ja mitämitä, Bowien Aladdin Sane ja sieltä vieläpä Lady grinning soul. Ja sitten viimeinen kohta: Kesä 1980 ja The Clashin London Calling. Kirjailija asui tuona kesänä kaverinsa kämpässä Töölössä, ja levy toimi ajastimen avulla herätyskellona. Jos tapaisi melkein huimata, nyt melkein huimaisi. Kirjoissaankin Westö tuntuu joskus kertovan melkein minusta, meistä, niistä vuosista.
Toinen kohtelias ilmestyy, kantaa pizzalaatikkopinon pöytään ja tulee vielä avaamaan oven, että pääsemme helpommin matkaan.
Mäkeä kävellessämme muistan, kuinka iltaisin viritin stereoiden ajastuksen ja laskin levysoittimen neulan varovasti valmiiksi avausraidan reunaan.
Linkki ja toinen linkki
Aina tärkeä ensivaikutelma harjattu himaan.
Vartoillessa pinosta vanha Seura, selailu pysähtyy kohdassa, jossa Kjell Westö kertoo musiikistaan (ja vähän tietysti uudesta kirjastaan). Ihan kaikki eivät osu, mutta CCR, kyllä, ja mitämitä, Bowien Aladdin Sane ja sieltä vieläpä Lady grinning soul. Ja sitten viimeinen kohta: Kesä 1980 ja The Clashin London Calling. Kirjailija asui tuona kesänä kaverinsa kämpässä Töölössä, ja levy toimi ajastimen avulla herätyskellona. Jos tapaisi melkein huimata, nyt melkein huimaisi. Kirjoissaankin Westö tuntuu joskus kertovan melkein minusta, meistä, niistä vuosista.
Toinen kohtelias ilmestyy, kantaa pizzalaatikkopinon pöytään ja tulee vielä avaamaan oven, että pääsemme helpommin matkaan.
Mäkeä kävellessämme muistan, kuinka iltaisin viritin stereoiden ajastuksen ja laskin levysoittimen neulan varovasti valmiiksi avausraidan reunaan.
Linkki ja toinen linkki
lauantai 24. lokakuuta 2009
Millennium-trilogia
Stieg Larsson kirjoitti juuri niin koukuttavasti kuin varoittivatkin. Ekan osan jälkeen piti hankkia pikapikaa toinen, ja kun se loppui cliffhangeriin metrossa Sörkän ja Hakiksen välissä, oli käveltävä Kampissa suoraan Suomalaiseen ostamaan vielä Luftslottet som sprängdes. Loppu oli sitten pois yöunista.
Ekassa paljon nimiä ja kidutuskammioksi jyrkkenevää maalaiskylädekkaria, toisessa överiactionia ja kolmannessa yhteiskuntapolitiikkaa ja paperisempia lauseita. Toki henkilöt olivat karikatyyrejä ja tapahtumat horjahtivat välillä yli uskottavuuden rajan ja kaikille tapahtui koko ajan kamalasti ja savua ja seksiäkin olisi riittänyt vähempikin, mutta näinhän menestyskirjoja kirjoitetaan. Lisbeth Salander, James Bond, Dirk Pitt ja Tintti osaavat tiukassa paikassa mitä vain. Toiset hakkeroivat koko maailman kämmentietokoneella kännykän takaa kun minä en välillä ole saada yhteyttä edes omaan langattomaan verkkooni. Ja olihan se män som hatar kvinnor yksi koko sarjan punainen lanka.
Kunnon revenge fantasy vetää aina mukaan, vaikka sitten pieni nainen joka antaa takaisin nopeudellaan, älyllään, tietokonetaidoillaan ja yhtäkkiä saamallaan rahakasalla. Kuin Edmond Dantes ja siltainsinööri Jaatinen ja varmaan jo jotkut antiikin tarinoiden hahmot.
Sopivasti lehtimaailmaa, tietokoneita ja hyppysellinen juridiikkaakin. Ylimielinen pahis uimassa kysymys kysymykseltä syvemmälle puolustusasianajajan väijytykseen on aina yhtä nautittava kohta. Painless Kumagai aikanaan Presumed innocentissa.
Ekassa paljon nimiä ja kidutuskammioksi jyrkkenevää maalaiskylädekkaria, toisessa överiactionia ja kolmannessa yhteiskuntapolitiikkaa ja paperisempia lauseita. Toki henkilöt olivat karikatyyrejä ja tapahtumat horjahtivat välillä yli uskottavuuden rajan ja kaikille tapahtui koko ajan kamalasti ja savua ja seksiäkin olisi riittänyt vähempikin, mutta näinhän menestyskirjoja kirjoitetaan. Lisbeth Salander, James Bond, Dirk Pitt ja Tintti osaavat tiukassa paikassa mitä vain. Toiset hakkeroivat koko maailman kämmentietokoneella kännykän takaa kun minä en välillä ole saada yhteyttä edes omaan langattomaan verkkooni. Ja olihan se män som hatar kvinnor yksi koko sarjan punainen lanka.
Kunnon revenge fantasy vetää aina mukaan, vaikka sitten pieni nainen joka antaa takaisin nopeudellaan, älyllään, tietokonetaidoillaan ja yhtäkkiä saamallaan rahakasalla. Kuin Edmond Dantes ja siltainsinööri Jaatinen ja varmaan jo jotkut antiikin tarinoiden hahmot.
Sopivasti lehtimaailmaa, tietokoneita ja hyppysellinen juridiikkaakin. Ylimielinen pahis uimassa kysymys kysymykseltä syvemmälle puolustusasianajajan väijytykseen on aina yhtä nautittava kohta. Painless Kumagai aikanaan Presumed innocentissa.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Maailma tänään tai siis tiistaina
Jos jättää pyörän lukitsematta ja se pöllitään, onhan sekin oma syysi, sanoo opiskelija Kastehelmi Korpijaakko tiistain HS:n WLAN-jutussa. Oletan kuitenkin, että hän ei ulota analogiaa esimerkiksi rikoslain 20 luvun tarkoittamiin tekoihin.
Muutenkaan päälehden teksti aiheesta ei ollut P. Järvisen tasoa.
Muutenkaan päälehden teksti aiheesta ei ollut P. Järvisen tasoa.
torstai 22. lokakuuta 2009
tiistai 20. lokakuuta 2009
Maalla, merellä ja ilmassa
Entä jos joskus joukko miehiä ilmestyisi laivasatamaan ja saisi yllätyksekseen kuulla, että checkin suljettiin kymmenen minuuttia sitten eikä tähän laivaan enää pääse. Ja kun yksi vielä neuvottelisi luukulla buukkauksen siirrosta yölaivaan, keksisi nopeaälyisin että kaksi tuttuahan on liikkeellä autolla ja autoja vasta ajetaan alukseen. Ja luukulla ollut lähtisi kymmenkiloisine reppuineen ja samanmoisine pakaaseineen raahautumaan jo juoksevien kaverien perään samalla kun neitonen luukulla huutelisi perään että no, no, it's illegal, you haven't been booked. Eikä putkessa näkyisi enää ketään mutta alas johtavista metalliportaista kuuluisi kolinaa ja mies ampaisisi sinne ja laituritasolle ehtiessään näkisi teräsportin luona huitovia tummia hahmoja. Ja sitten siinä heiteltäisiin laukkuja portin yli ja ali ja ryömittäisiin itse alta yhden kohottaessa porttia. Ja haalaripukuisen työntekijän tivatessa mistä on kyse sakki heiluttelisi matkalippujaan ja ahtautuisi kimpsuineen ja kampsuineen pieneen henkilöautoon, joka kuusi päällä jouset pohjassa ajaisi vuorollaan kolisevaa ramppia alukseen. Ja vasta turvallisesti aulan penkillä hikeä pyyhkivä joukko puhkeaisi helpottuneeseen hihitykseen ja sihauttaisi auki yhden muovikassista löytyneet oluttölkit.
Mutta oikeasti laivamatka oli rauhallinen ja reissun ensimmäinen lämmin ateria herkullinen. Pinaattimuhennos istui lohen päälle juuri kuten piti, ja se voinen vihreä kastike riisin kanssa maistui myös. Sivummalla Elvis Presleyn näköinen mies piti puhetta isolle pokaalille ja joukolle sporttisia miehiä. Yhdessä pöydässä kävi yksi kerrallaan vaaleita ruotsittaria keskustelemassa kahden fläppi edessään istuvan miehen kanssa.
Iltaöisessä Göteborgissa sataa tihuutti: suomalaiset, ruotsalaiset ja sveitsiläiset jakautuivat busseihinsa ja pariin taksiin ja ajoivat tiehensä.
Viiden tunnin unen jälkeen väsytti, mutta jättämällä iltaelämän väliin jaksoi suihkuun ja aamupalalle, jonka kanssa ehti selata Göteborgspostenin.
Taksikuskikin tykkäsi John Fogertysta.
Landvetterin checkin oli jonoton, kamerareppu meni kerralla läpi valaisusta ja AY672 oli vain vartin myöhässä. Tarpeeksi korkealla muuttui vaaleanharmaa massa huikaisevaksi auringonpaisteeksi ja minä syvennyin Gellert Tamasin Lasermanneniin.
Pilveä riitti peräti matalalle. Tällä kertaa luulin kuulevani reverssit.
Mutta oikeasti laivamatka oli rauhallinen ja reissun ensimmäinen lämmin ateria herkullinen. Pinaattimuhennos istui lohen päälle juuri kuten piti, ja se voinen vihreä kastike riisin kanssa maistui myös. Sivummalla Elvis Presleyn näköinen mies piti puhetta isolle pokaalille ja joukolle sporttisia miehiä. Yhdessä pöydässä kävi yksi kerrallaan vaaleita ruotsittaria keskustelemassa kahden fläppi edessään istuvan miehen kanssa.
Iltaöisessä Göteborgissa sataa tihuutti: suomalaiset, ruotsalaiset ja sveitsiläiset jakautuivat busseihinsa ja pariin taksiin ja ajoivat tiehensä.
Viiden tunnin unen jälkeen väsytti, mutta jättämällä iltaelämän väliin jaksoi suihkuun ja aamupalalle, jonka kanssa ehti selata Göteborgspostenin.
Taksikuskikin tykkäsi John Fogertysta.
Landvetterin checkin oli jonoton, kamerareppu meni kerralla läpi valaisusta ja AY672 oli vain vartin myöhässä. Tarpeeksi korkealla muuttui vaaleanharmaa massa huikaisevaksi auringonpaisteeksi ja minä syvennyin Gellert Tamasin Lasermanneniin.
Pilveä riitti peräti matalalle. Tällä kertaa luulin kuulevani reverssit.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Unelmaa
Lähtö hallille 10.40. Paluu hallilta 23.40. Lounaaksi ja päivälliseksi french hotdog, kanasämpylä ja puoli litraa PepsiMaxia. Vaan hienoa joka hetki.
Palatessa sade oli lakannut mutta tuuli sitä luokkaa, että onneksi on omat hiukset.
Yli keskiyön täälläkin.
Palatessa sade oli lakannut mutta tuuli sitä luokkaa, että onneksi on omat hiukset.
Yli keskiyön täälläkin.
torstai 15. lokakuuta 2009
Viikinkien jäljillä
Taas kerran naksahti kotiovi hiljaa kiinni hyvin varhain. Kuormakamelin askeleet kävivät tutulle Töölönkadun pysäkille.
Checkin veti yllättävän hyvin ja turvatarkastuksenkin satametrinen jono. Onko tämä teidän, kuului kysymys, ja sitten purettiin kamerareppua ja läpivalaistiin uusia kertoja eestaas. Kuten loogista onkin, moisten virtapiiri- ja johtomäärien kanssa. Go to gate, lukikin jo ruudulla.
Embraerilla tasainen kyyti. Mikä järvi tuommoinen voi olla, muttei ollutkaan vaan meren reunaa ja alkavaa Turun saaristoa. Ja toisessa päässä alati levenevä joki, joka oli Götaälv, ja sitten alhaalla koko kaupunki, satama, merellä seitsemän laivaa lähestymässä. Kaarto auringon puolen kautta ja etelästä laskuun. Ikkunan takana etusolakot liukuivat auki ja katveessa epäilemättä laskusiivekkeetkin. Laskutelineiden laskeutumisen tömähdys, kiitotie, spoilerit pystyyn. Vauhdin hidastuttua vasta huomasin moottorin vaipan liikkuvan mutta reverssejä en ollut kyllä havainnut.
Kassin ilmestyessä hihnalle oli laivan lähtöön 40 minuuttia, mutta onneksi takseja riitti ja hintaneuvottelu Egyptin mieleen tuovan kuskin kanssa nopea ja liikenne sujuvaa. Salibandysta kuski paljoa ymmärtänyt, mutta maiden lumitilanteet käytiin läpi.
Danmarksterminalen klo 8.55. Har jag nån chans, kysyin, ja rouva tiskin takana tarttui puhelimeensa tarkistaakseen portilta, onko alus irti. Ei ihan. Som ilska med H, opastin tavauksessa, annoin setelit ja pääsin matkustajalistaan. Puolijuoksua portille, putkeen ja Stena Danicaan.
Jos aikoo lounastaa laivalla, ei kannata jättää lompakkoaan siihen laukkuun joka menee matkan ajaksi sulkeutuvaan narikkaan. Taskussa olleilla sai pussin hedelmäkarkkeja joiden voimalla katsoa olesketutilan Eurosportilta MM-karsintamaaleja ja hiljaisten miesten snookeria. Sen verran etuajassa garderob aukeni että ehti ostaa myymälästä 79 kruunulla Stieg Larsson -trilogian kakkososan.
Maalatun teräksen haju, laivan haju, portilla. Valkohapsisia eläkeläisiä päiväristeilyllä. Pitkä putki laivasta kaupunkiin. Sama hotelli kuin viimeksi mutta remontissa, ja sisäänkäynti toisella puolen taloa. Nyt ei aula tulvinut juhlapukuisia urheilijaneitosia laulamassa kultamitalit kaulassa i gult och blått, vilket lag.
Reppu selkään ja Rimmens Alleeta hallille. Pitkä ilta, jonka päätteeksi nukkumatti kiskaisi kirjan kädestä ja sulki television.
Checkin veti yllättävän hyvin ja turvatarkastuksenkin satametrinen jono. Onko tämä teidän, kuului kysymys, ja sitten purettiin kamerareppua ja läpivalaistiin uusia kertoja eestaas. Kuten loogista onkin, moisten virtapiiri- ja johtomäärien kanssa. Go to gate, lukikin jo ruudulla.
Embraerilla tasainen kyyti. Mikä järvi tuommoinen voi olla, muttei ollutkaan vaan meren reunaa ja alkavaa Turun saaristoa. Ja toisessa päässä alati levenevä joki, joka oli Götaälv, ja sitten alhaalla koko kaupunki, satama, merellä seitsemän laivaa lähestymässä. Kaarto auringon puolen kautta ja etelästä laskuun. Ikkunan takana etusolakot liukuivat auki ja katveessa epäilemättä laskusiivekkeetkin. Laskutelineiden laskeutumisen tömähdys, kiitotie, spoilerit pystyyn. Vauhdin hidastuttua vasta huomasin moottorin vaipan liikkuvan mutta reverssejä en ollut kyllä havainnut.
Kassin ilmestyessä hihnalle oli laivan lähtöön 40 minuuttia, mutta onneksi takseja riitti ja hintaneuvottelu Egyptin mieleen tuovan kuskin kanssa nopea ja liikenne sujuvaa. Salibandysta kuski paljoa ymmärtänyt, mutta maiden lumitilanteet käytiin läpi.
Danmarksterminalen klo 8.55. Har jag nån chans, kysyin, ja rouva tiskin takana tarttui puhelimeensa tarkistaakseen portilta, onko alus irti. Ei ihan. Som ilska med H, opastin tavauksessa, annoin setelit ja pääsin matkustajalistaan. Puolijuoksua portille, putkeen ja Stena Danicaan.
Jos aikoo lounastaa laivalla, ei kannata jättää lompakkoaan siihen laukkuun joka menee matkan ajaksi sulkeutuvaan narikkaan. Taskussa olleilla sai pussin hedelmäkarkkeja joiden voimalla katsoa olesketutilan Eurosportilta MM-karsintamaaleja ja hiljaisten miesten snookeria. Sen verran etuajassa garderob aukeni että ehti ostaa myymälästä 79 kruunulla Stieg Larsson -trilogian kakkososan.
Maalatun teräksen haju, laivan haju, portilla. Valkohapsisia eläkeläisiä päiväristeilyllä. Pitkä putki laivasta kaupunkiin. Sama hotelli kuin viimeksi mutta remontissa, ja sisäänkäynti toisella puolen taloa. Nyt ei aula tulvinut juhlapukuisia urheilijaneitosia laulamassa kultamitalit kaulassa i gult och blått, vilket lag.
Reppu selkään ja Rimmens Alleeta hallille. Pitkä ilta, jonka päätteeksi nukkumatti kiskaisi kirjan kädestä ja sulki television.
maanantai 12. lokakuuta 2009
"Minulla on blogi enkä epäröi käyttää sitä"
Jahas, taas näitä. Vaikea sanoa, mikä esitystavassa kuitenkin syö pettyneeltä asiakkaalta osan sympatiapisteistä.
Mikähän pesulassa meni pieleen? Kukaan kuraportaassa ei ole niin motivoitunut että varsinaisesti välittäisi?
Mikähän pesulassa meni pieleen? Kukaan kuraportaassa ei ole niin motivoitunut että varsinaisesti välittäisi?
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
32E
Aikainen aamiainen, hihnat kireälle ja kuljetusta vartoilemaan. Enimmän osan häntäänsä menettänyt kissa kipitti ohi ja vilkaisi joukkoa.
You have a belt? turvatarkastajatar tiedusteli. Taxfreen myyjä halusi kaksikymppiä mieluummin kolikkoina. Suklaata ja leluja. Baklavakin houkutti. Ilmastointiventtiilin kohdalla viilensi.
Ovelta oli koneelle 40 metriä, mutta busseilla mentiin. Ne kiersivät koneen vastapäivään ja pysähtyivät 30 metrin päähän siitä. 32E.
Laskusiivekkeet kääntyivät alas. Venäjän värein koristellun Iljushinin perään siniselle taivaalle.
Vodka? varmisti emäntä. Water, toistin. Hotellista kierrätetty Thomas Bodströmin Rymmaren oli pikkunäppärä mutta paperinmakuinen. Kaikista juristeista ei ole Grishameiksi. Jonka Associate toissapäivänä nousi toki sujuvasti lentoon mutta sakkasi puolivälissä kun oli ilmeisesti tullut kiire kirjoittamaan jotain muuta. Kulttuuriosastolta tähän.
Viron lähestyessä kuoppaistui taivas ja syttyi turvavyövalo. Sitten rannikko ja putoavat kierrokset, siiven pinnassa ihan kuin spoilerit pystyssä. Meri, oikealla Lauttasaari, Olympiastadion, Töölö. Länsiväylä, Silvolan tekojärvi, kaarto oikeaan, lasku ja pitkä rullaus.
Kotona halusivat tuliaisia ja syliin.
You have a belt? turvatarkastajatar tiedusteli. Taxfreen myyjä halusi kaksikymppiä mieluummin kolikkoina. Suklaata ja leluja. Baklavakin houkutti. Ilmastointiventtiilin kohdalla viilensi.
Ovelta oli koneelle 40 metriä, mutta busseilla mentiin. Ne kiersivät koneen vastapäivään ja pysähtyivät 30 metrin päähän siitä. 32E.
Laskusiivekkeet kääntyivät alas. Venäjän värein koristellun Iljushinin perään siniselle taivaalle.
Vodka? varmisti emäntä. Water, toistin. Hotellista kierrätetty Thomas Bodströmin Rymmaren oli pikkunäppärä mutta paperinmakuinen. Kaikista juristeista ei ole Grishameiksi. Jonka Associate toissapäivänä nousi toki sujuvasti lentoon mutta sakkasi puolivälissä kun oli ilmeisesti tullut kiire kirjoittamaan jotain muuta. Kulttuuriosastolta tähän.
Viron lähestyessä kuoppaistui taivas ja syttyi turvavyövalo. Sitten rannikko ja putoavat kierrokset, siiven pinnassa ihan kuin spoilerit pystyssä. Meri, oikealla Lauttasaari, Olympiastadion, Töölö. Länsiväylä, Silvolan tekojärvi, kaarto oikeaan, lasku ja pitkä rullaus.
Kotona halusivat tuliaisia ja syliin.
Kreikkalainen salaatti
Varpaita polttava hiekka, kirkas kannatteleva meri. Veden sileiksi hiomat kivet. Lämpö ja valo, joiden on riitettävä toukokuuhun.
Äänet ympärillä. Suomen eri murteet, joista yksi viiltää korvaa pahiten. Suomenruotsi ja riikin-. Norja, tanska, saksa, flaami. Jenkkiperhe, joka oikeasti sanoi big time. Perheen isä, jonka basso oli elokuvien trailereiden kertoja. Scuba. Tuuli, aallot, skootterit, lentokoneet, laivojen koneiden matala jyskytys.
Kone. Syg. Laege. Huske. Kun. Hilse. Spise. Ild. Mandt. Tandepine. Fjernsyne.
Stadionin kivillä vilistelleet vihreät sisiliskot paikallisella Akropoliilla.
Huoliteltu nainen, joka ajoi liikenteenohjauskartiot kumoon. Viimeinen plumpsahti auton alta vasta kymmenen metrin päässä.
Fetan ja tomaatin taivaassa solmittu liitto. Kylmät kahvijuomat.
Pienet vikkelät ärhäkkäät hyttyset. Kinttuja näykkivät pikkukalat. Kulkukissat ja koirat.
Pikakelatut auringonlaskut paratiisin värein.
Äänet ympärillä. Suomen eri murteet, joista yksi viiltää korvaa pahiten. Suomenruotsi ja riikin-. Norja, tanska, saksa, flaami. Jenkkiperhe, joka oikeasti sanoi big time. Perheen isä, jonka basso oli elokuvien trailereiden kertoja. Scuba. Tuuli, aallot, skootterit, lentokoneet, laivojen koneiden matala jyskytys.
Kone. Syg. Laege. Huske. Kun. Hilse. Spise. Ild. Mandt. Tandepine. Fjernsyne.
Stadionin kivillä vilistelleet vihreät sisiliskot paikallisella Akropoliilla.
Huoliteltu nainen, joka ajoi liikenteenohjauskartiot kumoon. Viimeinen plumpsahti auton alta vasta kymmenen metrin päässä.
Fetan ja tomaatin taivaassa solmittu liitto. Kylmät kahvijuomat.
Pienet vikkelät ärhäkkäät hyttyset. Kinttuja näykkivät pikkukalat. Kulkukissat ja koirat.
Pikakelatut auringonlaskut paratiisin värein.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Iloa silmille ja korville
Lapsenmielisen loman kruunaavat kulkupelit.
Risteilylaivojen ja kantosiipialusten lisäksi hiekkarannan ja Turkin välistä lipuu tankkereita, konttilaivoja, kuivarahtialuksia, jollaisia ei Helsingissä enää näe kun satamat on häädetty syrjäseuduille.
Eilisen kohokohta olivat sattuneesta syystä hinaajat, jotka kiskoivat loistoristeilijän irti laiturista ja satama-altaasta ulapalle sumutorvien möristessä. Hinaustouvi värisi kireänä, ja liki liikkumattoman hinaajan perävantaan alla kuohui.
Ilmasilta ei ole ihan yhtä sankka kuin kesällä, mutta säännöllisesti yltyy kaukainen kohina jylinäksi ja vihellykseksi kun taas yksi kaartaa rannan yli. Nyt aukeavat luukut ja laskutelineet taittuvat esiin. Tuolla kimmeltää yksi laskevan auringon viime säteissä, pimeällä on enää äänet ja vilkkuvat kulkuvalot.
Tiistaiaamuna ei pauhu lakannut millään ja oli muutenkin eri luokkaa kuin matkustajakoneissa, mutten ehtinyt parvekkeelle näkemään. Tänään rannan yllä sitten viimein, kun ensin yksi ja sitten toinen hävittäjä suhahti saaren yli. F-16, kävi maallikon mielessä. Muistaakseni helleenisillä ilmavoimilla on niitä.
Risteilylaivojen ja kantosiipialusten lisäksi hiekkarannan ja Turkin välistä lipuu tankkereita, konttilaivoja, kuivarahtialuksia, jollaisia ei Helsingissä enää näe kun satamat on häädetty syrjäseuduille.
Eilisen kohokohta olivat sattuneesta syystä hinaajat, jotka kiskoivat loistoristeilijän irti laiturista ja satama-altaasta ulapalle sumutorvien möristessä. Hinaustouvi värisi kireänä, ja liki liikkumattoman hinaajan perävantaan alla kuohui.
Ilmasilta ei ole ihan yhtä sankka kuin kesällä, mutta säännöllisesti yltyy kaukainen kohina jylinäksi ja vihellykseksi kun taas yksi kaartaa rannan yli. Nyt aukeavat luukut ja laskutelineet taittuvat esiin. Tuolla kimmeltää yksi laskevan auringon viime säteissä, pimeällä on enää äänet ja vilkkuvat kulkuvalot.
Tiistaiaamuna ei pauhu lakannut millään ja oli muutenkin eri luokkaa kuin matkustajakoneissa, mutten ehtinyt parvekkeelle näkemään. Tänään rannan yllä sitten viimein, kun ensin yksi ja sitten toinen hävittäjä suhahti saaren yli. F-16, kävi maallikon mielessä. Muistaakseni helleenisillä ilmavoimilla on niitä.
torstai 8. lokakuuta 2009
Lukijan ongelmat
Aurinko, aaltojen kohina rantaan ja hyvä kirja. Kuten "Män som hatar kvinnor", alkukielellä, jotta kestäisi pitempään. Pitempään oli kolmanteen päivään, koska tätä ei juuri malttanut laskea käsistään.
Eikä seuraavaa osaa saa ennen kuin kotimaasta. Täällä on kauppojen telineissä Grishamia ja sensellaista, mutta minä en maksa kolmeatoista euroa pokkarista, no sir. Kahden aurinkotuolin päässä naisella "Pigen som lekte med ilden" vai miten se menikään, mutten vienyt kaappaussuunnitelmaa toteutukseen saakka.
Hotellin oleskeluhuoneen hyllyn parasta oli Mankellin Wallander-prologi "Pyramiden". Norjaksi, ilmeni, mutta kestääpähän pitempään.
Välillä uimaan.
Eikä seuraavaa osaa saa ennen kuin kotimaasta. Täällä on kauppojen telineissä Grishamia ja sensellaista, mutta minä en maksa kolmeatoista euroa pokkarista, no sir. Kahden aurinkotuolin päässä naisella "Pigen som lekte med ilden" vai miten se menikään, mutten vienyt kaappaussuunnitelmaa toteutukseen saakka.
Hotellin oleskeluhuoneen hyllyn parasta oli Mankellin Wallander-prologi "Pyramiden". Norjaksi, ilmeni, mutta kestääpähän pitempään.
Välillä uimaan.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Loma
Aamuöinen katuvalonkeltainen Helsinki. Taksi kiiti halki illan syysmyrskyn jättämien järvien, vesi kohahti auton alustassa ja lensi hyökyinä kauas sivuille.
Sade piiskasi lentoaseman plattaa ja toi mieleen erään englantilaisen koneen yrittämässä epätoivoisesti kiihdyttää nousunopeuteen Munchenin kiitotien sohjossa. Mutta se oli kauan sitten, ja ManU nousi sittemmin takaisin huipulle.
Moottorien vihellys syveni jylinäksi, selkä painui istuinta vasten, kiitotie vilisti nokkakameran pisaraisessa kuvassa yhä nopeammin ja A321 nousi Vantaan ylle. Saderintamassa ravisti, sitten meno tasaantui.
Ihmisiä jonotti vessaan, myyntikärryt kilisivät eestaas, lähdevettä, jääteetä ja appelsiinimehua, kiitos. Torkahtelua,havahtuilua, torkahtelua niska kenossa, niin kuin puolentoista tunnin yöunella vain voi.
Sama vanha näky: ruskeat turkkilaiset vuorenpoimut, kaarto oikeaan yli kaupungin ja hiekkarannan, loppuliuku auringonpolttamalle Kremastin kentälle. Tanskalainen kapteeni laskeutui ilman pomppuja.
Parkkipaikkajonossa kolmansina. Futiskenttä, ihan kuin Beechcraft Baron, El Alin 747. Huomioliivinen viittoi läpysköillään koneen oikeaan ruutuun.
Ovien avautuessa tuttu kostean lämpöisen suolainen tuoksu.
Antti Litjaa ei näkynyt.
Sade piiskasi lentoaseman plattaa ja toi mieleen erään englantilaisen koneen yrittämässä epätoivoisesti kiihdyttää nousunopeuteen Munchenin kiitotien sohjossa. Mutta se oli kauan sitten, ja ManU nousi sittemmin takaisin huipulle.
Moottorien vihellys syveni jylinäksi, selkä painui istuinta vasten, kiitotie vilisti nokkakameran pisaraisessa kuvassa yhä nopeammin ja A321 nousi Vantaan ylle. Saderintamassa ravisti, sitten meno tasaantui.
Ihmisiä jonotti vessaan, myyntikärryt kilisivät eestaas, lähdevettä, jääteetä ja appelsiinimehua, kiitos. Torkahtelua,havahtuilua, torkahtelua niska kenossa, niin kuin puolentoista tunnin yöunella vain voi.
Sama vanha näky: ruskeat turkkilaiset vuorenpoimut, kaarto oikeaan yli kaupungin ja hiekkarannan, loppuliuku auringonpolttamalle Kremastin kentälle. Tanskalainen kapteeni laskeutui ilman pomppuja.
Parkkipaikkajonossa kolmansina. Futiskenttä, ihan kuin Beechcraft Baron, El Alin 747. Huomioliivinen viittoi läpysköillään koneen oikeaan ruutuun.
Ovien avautuessa tuttu kostean lämpöisen suolainen tuoksu.
Antti Litjaa ei näkynyt.
Tärkeitä paikkoja
Saadapa jonain päivänä muuttua tuhkaksi juuri Krematoriossa, jonka ympäri aikanaan juostiin, näköetäisyydellä Väiskin kentältä ja kaltseilta. Ja beachilta.
Ja uurnalle paikka, jonka luota melkein näkee Seurasaarenselälle.
Holvari ei ollut enää se sama, jossa 1983 istuttiin, mutta kuitenkin oli. Eivätkä ihmiset, mutta kuitenkin olivat. Muutama kierros tietysti auttoi, mutta silti oli yllättävän vahvasti kuin vuosikymmeniä välissä ei olisi ollutkaan. Muistatko kun, alkoi moni repliikki, ja herätti uusia muistoja ja ne taas uusia. Ja yksityiskohtia ja asioita V:stä alkoi tuntua kokonaisuuksilta, linjoilta, tarinalta, jolla on alku ja loppu ja siinä välissä kokonainen elämä.
Tuli pilkku, sitten toisessakin paikassa, ja samaa tahtia pieneni joukko. Aikanaan viimeinen mietteliäs kvartetti astui kadulle Königistä, söi hotdogit kojusta ja lähti etsimään takseja.
Kotona vielä kone auki.
Ja uurnalle paikka, jonka luota melkein näkee Seurasaarenselälle.
Holvari ei ollut enää se sama, jossa 1983 istuttiin, mutta kuitenkin oli. Eivätkä ihmiset, mutta kuitenkin olivat. Muutama kierros tietysti auttoi, mutta silti oli yllättävän vahvasti kuin vuosikymmeniä välissä ei olisi ollutkaan. Muistatko kun, alkoi moni repliikki, ja herätti uusia muistoja ja ne taas uusia. Ja yksityiskohtia ja asioita V:stä alkoi tuntua kokonaisuuksilta, linjoilta, tarinalta, jolla on alku ja loppu ja siinä välissä kokonainen elämä.
Tuli pilkku, sitten toisessakin paikassa, ja samaa tahtia pieneni joukko. Aikanaan viimeinen mietteliäs kvartetti astui kadulle Königistä, söi hotdogit kojusta ja lähti etsimään takseja.
Kotona vielä kone auki.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Merkityksiä
Ovikello soi. Siellä oli nimipäivän kunniaksi kolme senttiä konjakkia silkkinauha kaulassa.
Siis kirpparille ostamaan aromilasia. Sellainen maksoi kaksi euroa mutta minua odottelemaan aseteltu Kemppisen Elämän varjo vain yhden.
Vasta kirja tuli korkattua.
Siis kirpparille ostamaan aromilasia. Sellainen maksoi kaksi euroa mutta minua odottelemaan aseteltu Kemppisen Elämän varjo vain yhden.
Vasta kirja tuli korkattua.
torstai 1. lokakuuta 2009
Pitkän pöydän ääressä
Taiteilijan näköinen aadee puhui korkealentoisesti visuista. Tekniikkamies näytti miettiväiseltä ja teki tarkentavia kysymyksiä. Projektipäällikkö enimmäkseen kuunteli ja yritti pysyä hereillä. Asiakkaan joukkio kyseli tyhmiä.
Välillä salaattipöytä ja lindströminmureketta. En ottanut jälkiruokaa.
Pitkään pöytään oli katettu uudet kahvit, hedelmiä ja suklaakonvehteja. Kysyin uutispalstasta ja kuvien upottamisesta, lupasin kuvia ja vaikenin lopun aikaa. Monet bloggaajat kai viettävät arkensa tämäntapaisessa ympäristössä.
Kotona ehdin lukea aamun lehden. Puistossa palloilua kunnes pimeä laskeutui.
Välillä salaattipöytä ja lindströminmureketta. En ottanut jälkiruokaa.
Pitkään pöytään oli katettu uudet kahvit, hedelmiä ja suklaakonvehteja. Kysyin uutispalstasta ja kuvien upottamisesta, lupasin kuvia ja vaikenin lopun aikaa. Monet bloggaajat kai viettävät arkensa tämäntapaisessa ympäristössä.
Kotona ehdin lukea aamun lehden. Puistossa palloilua kunnes pimeä laskeutui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
