sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ja yhtäkkiä ulkona oli kevät


Ihan keväthän siellä, huomasin jo kulman ympäri autoon klenkatessa. Ja autosta.

Aurinko paistoi, viemärit lorisivat, kura roiskui.

Kevät. Siellä ulkona.

Talin hallissa sama puoliummehtunut hämärä kuin aina. Pujottauduin kameroineni kentän puolelle kalaverkkoa ja istuin maahan keskiviivan tuntumaan. Harjoituspeleissä erotuomari tuskin tulee häätämään, vakavammissa niin saattaa käydä avustavien kirmatessa lippuineen rajaa eestaas.

Peli oli tasaisempi kuin selvistä numeroista voisi päätellä ja pääsy pelaamaan eksoottisia turkulaisia vastaan pieni tapaus sinänsä.

Kotona väsytti, taas yhden sekavan yön jälkeen. Nuudelien ja possun perään kuolatirsat pöydän ääressä, kunnes oli aika keittää kahvit ja lähteä ripustamaan pyykit vintille.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

älyttömän hieno simoristamainen tunnelma mustavalkoisessa kuvassa. tuommoisia kuvien pitäisi olla, konstailemattomia ja tosia. arvelen että alakuvassa on numero neljätoista?

meri

Mika kirjoitti...

Kiitos, ristaruutuja on tullut selattua verkosta melkoisen monta tuntia. Silloin tuoreeltaan ne tuskin olisivat niin säväyttäneet mutta nyt pysäytettynä historiana. Ja korostaen sitä aikaa kun Helsinki oli nykyistä harmaampi ja muistutti Neuvostoliittoa.

Kyllä, ja numerosta 14 ei ole joutunut vielä edes vääntämään kenenkään toisen pelaajan kanssa.