Korttitalo

Mitä enemmän väki somessa hehkutti koukuttumistaan House of cardsiin, sitä tiukemmin sitä välttelin. Kunnes en enää keksinyt muuta katsottavaa.

Amerikkalaisen lipevän sujuvaa ja helposti sulavaa mutta ilman todella suurten sarjojen tai elokuvien kiehtovia outouksia ja särmiä. Kaikki varsin mutta ei sitten ihan kuitenkaan.

Pääsyssä vallan salien prameuteen ja kärpäseksi palatsijuonittelujen kattoon on toki oma viehätyksensä.

Päähenkilö on tietysti niljakkaan vastenmielinen vaan yhtään oikein mielenkiintoista tyyppiä en ole vielä löytänyt. Ensimmäisten kymmenen jakson jälkeen huomasin katsovani 25 minuutin jaksoja 12 minuutissa pikakelaillen sieltä täältä. Varsinkin Frankin päästyä pressaksi jäntevyys katosi.

Ehkä jatkossa tulee parempaa.