Kirurgit eivät tiedä mitään mutta osaavat kaiken, sanottiin, ja kieltämättä Töölön sairaalan kirurgisen poliklinikan ilmapiirissä oli jotain rennon aikaansaapaa. Vähän niin kuin aikanaan Panssariprikaatissa, jossa itsevarma tekemisen meininki meni pedantin sotilaallisuuden edelle.
Kyllä tässä ihan kunnon iso prolapsi näkyy, tohtori näytti ruudullaan komeilevasta magneettikuvastani ja oli sitä mieltä, että tähän vaivaan taitaisi kirurgisesta toimenpiteestä hyvinkin olla apua. Käytin tilaisuutta kysyä, näkyikö kuvassa selitystä viimeisten 30 vuoden toistuville selkävaivoille, ja kuulemma ainakin sen verran, että tämänkertainen välilevytyrä ei selvästikään ole ensimmäiseni. Johan selkään sitten sopii 30 vuodessa yksi puukko iskeäkin, tumman ja kuivan lääkärihuumorin taitaja muotoili. Itse asiassa nautin tyylilajista.
Myös selän hoidosta ja kuntoutuksesta yleisemmin ehdittiin puhua, ja kuuntelin tarkasti. Pyöräilyä ja vesiliikuntaa kyllä, kävelyä mieluummin hiekkatiellä ja metsäpolulla kuin asvaltilla, joka käy yksipuolisuudessaan nikamien päälle. Ja lihaskunto-osuudesta kannattaa sovinnolla unohtaa kiertävät vatsalihasliikkeet, joissa paine kohdistuu väistämättä pahaan paikkaan. Istuminen on tunnetusti myrkkyä (touché!) ja satulatuolit ja sähköpöydät peräti suositeltavia.
Teidät on asetettu leikkausjonoon 22.3.16, kirjattiin. Vakuutin saapuvani tarvittaessa nopeallakin varoitusajalla jos vaikka peruutusaikoja, ja järjestelmään tallentui sekin.
Sillä välin oli Brysselissä pommitettu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti