Veturinpillin vihellys

Opuksia kiilteli telineissä vaikka kuinka, mutta matkakirjaa ei ollut löytyä millään. Päädyin lopulta Jan Guillou -suomennokseen Suuri paljastus.

Embraer lipui putken päähän niin myöhään, että lähdön arvasi viivästyvän. Blogien lukijana tunnistin yhden kanssamatkustajan joko bloggaajaksi tai ainakin kaksoisolennoksi. Pitkä mies kumminkin.

Lentokoneruoan moittiminen on väsynyttä, mutta niin oli aamun rieskakin kun apea salaatti pyysi anteeksi ja nuutunut juusto häpeili olemassaoloaan. Kahvi oli kuitenkin kuumaa ja Fazerin sininen konvehti moitteeton.

Bussin ikkunasta tienviittoja: Köpenick, Schönefeld, Küstrin. Näillä main tasan 63 vuotta sitten.

Keltaisia rypsipeltoja, hitaasti pyöriviä tuulivoimaloiden siipiä. Rajan jälkeen bussin jouset pääsivät töihin. Idyllisiä metsiä, jotka pyrkivät katoksi tien ylle. Hevoskärryistä varoittava liikennemerkki.

Bonuksena se, että määränpää tunnetaan kuulemma Euroopan viimeisistä yhä oikeasti liikennöivistä höyryvetureista. Osin sponsoroituina ja perinteen ylläpitämisen hengessä, kai. Vaan ainakin yksi tallista pilkistävä näkyi höyryävän ja tuo ääni äsken ikkunanraosta oli selvästi veturinpilli.