Iltapäivällä tummeni ja jyrähti, juostiin pestyt matot terassille katon alle. Kohta jylisi ja kohisi kaatosade, kattopelti paukkui. Sisällä kuivassa nukahdin kirja kädessä.
Että Olavi Paavolainen asunut ihan siinä, Museokatu 40:ssä. Ja Helvi Hämäläinenkin käytännössä. Ja 44:ssä. Ja Kunnakset liki naapurissa ja tietysti Waltari.
Elite.
Säädyllisen murhenäytelmän taustat ja seuraukset.
Jotain ylävitoseen inspiroivaa siinä, miten Hämäläinen antoi hatkat naissuhteilla jongleeraavalle Paavolaiselle. Hämäläinen, joka yksinhuoltajana puski sisukkaasti läpi rahattoman arjen. Sen ajan yksinhuoltajana. Sen ajan rahattoman arjen. Hämäläisen haltioita ja muita mystisiä hattaroita olen kuitenkin liian mies tajuamaan. Katri Valan kovat kohtalot.
Illalla kälylässä kahvia, hedelmiä ja jäätelöä. Perilliset pääsivät
kyytiin kun serkut kaasuttelivat pihatien panssariuraksi mönkkärillä ja skootterilla. Tilaisuus yrittää pannauksia. Koira nouti loputtomiin.
Lähtiessä ikuistin ilta-auringossa kylpevän männyn. Taas kerran. Epäuskottava saturaatio. Pois 50 pinnaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti