Ei Antti-Pekka Pietilän kirjassa varsinaisesti mitään uutta ollut, mutta hyvin entinen Ilta-Sanomien päätoimittaja kokoaa nippuun median ja etenkin lehdistön muuttuvan toimintaympäristön. Ennen pinnistettiin lehti kasaan deadlineen mennessä ja istuttiin muu aika krouvissa, nyt pitää puskea uutista tuutista koko ajan ehtimättä miettiä, pitääkö se paikkansa tai onko se tärkeä.
Pietilä myöntää, että media on eksyksissä kvartaalikatsausten ja klikkausmäärien laskemisen paineessa. Ja pian on kuljettu loppuun tie, jossa lukijoita kosiskellaan helpoilla viihdeaiheilla.
Ja [ainakin] nykytoimittajat kirjoittavat itseään lähellä olevista aiheista kuin juuri ne olisivat laajemminkin tärkeitä. Ja moni toimittaja ajaa jutuissaan omaa yhteiskunnallista agendaansa, pahimmissa tapauksissa henkilökohtaisia kaunojaan. Ja lehti voi yhtä aikaa nuoleskella Nyt-liitteellä nuorisoa ja Kuukausiliitteellä pidemmän tekstin ystäviä ja päälehdessä paheksua liitteessä ihannoimiaan asioita.
Tässä yhteydessä voi kiittää Amppareita, joiden uusi personointi mahdollistaa viihdeuutisten pudottamisen listalta. Kun vielä samat STT-jutut eivät mukana olisi niin monen lähteen kautta. Mutta tästä kattavammin Vierityspalkissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mä en tajua. Kuka sen muutoksen on aiheuttanut, jos ei se media itse? Jos joku haluaisi jättäytyä pois kelkasta ja tekisi oman juttunsa superhyvin, kyllä lukijat seuraisi.
Eikö monet nykypäivän uudet menestykset ole levinneet just viidakkorummun kautta (ei pelkästään mediassa vaan muuallakin)?
Yks hyvä esimerkki on Kustannusosakeyhtiö Musta Taide. Ei löydy ainakaan muutamilla ekoilla sivulla googlettamalla.
"Ja pian on kuljettu loppuun tie, jossa lukijoita kosiskellaan helpoilla viihdeaiheilla." Toivottavasti sen kujan loppu tulee ja nopiasti.
(Pääkallo...)
Auts. Mutta kun myyntiosasto sanoo, että ne klikkaukset ovat tärkeitä tärkeitä tärkeitä.
http://www.ampparit.com/uutiset/suosituimmat
Musta Taide, jo vain. Toisaalta: paljonko se mahtaa tuottaa vuodessa rahaa?
Olen ollut alistumassa siihen, että me tyhmä kansa saamme tyhmiä juttuja kun kerran niitä luemme. Pietilän kirja sentään antaa toivoa, että muutos on mahdollinen. Ja että on eroa klikkauksilla ja klikkauksilla.
Onhan ne klikkaukset tärkeitä. Ja sekin, että nimen takia sivuille päätyy lajista täysin välinpitämättömiä ihmisiä. :) Klikkaukset, klikkaukset.
Mitä Mustaan Taiteeseen tulee, olet ihan oikeassa. Ei varmaankaan tuota juuri mitään. Ja ehkä vähän huono vertaus siinäkin mielessä, että syvimmäinen tarkoitus on todennäköisesti taide.
Tosin eikö median syvimmäinen tarkoitus ole tiedonvälitys, ei klikkaukset tai voitto?
Eikö median syvimmäinen tarkoitus ole tiedonvälitys, ei klikkaukset tai voitto?
Nyt ollaan kyllä asian ytimessä. Ja muutenkin samaa mieltä jokaisessa kohdassa.
Lähetä kommentti