Kaupunkiin palatessa pitää peseytyä, ajaa parta, kammata tukka ja laittaa sukat jalkaan. Ihan kaikkiin kohtiin en venynyt, mutta loppuun hiutuneet shortsit runttasin roskapussiin ja lehmäaiheisen T-paidan vaihdoin yksiväriseen pikeehen.
Kilometri kilometriltä pilvet vähenivät. Aurinko paistoi autoon kuumasti.
Nelostien varressa sinikeltakaulahuivisia kulkijaryhmiä. Ensimmäinen tarpoi Joutsan rajalla määrätietoisesti, toinen porukka liftasi, kolmas konkkaronkka piti taukoa bussipysäkin levennyksellä.
Ennen Heinolaa massiivisia tietöitä. Pysähdys jonon jatkona omaa kaistavuoroa odottamaan. Asianmukaisesti pukeutunut vaalea neitonen nosti lopulta katseensa kirjastaanko ja vaihtoi valon vihreäksi.
Ihan kuin olisi häämöttänyt Jyrängön rautatiesilta.
Orimattilassa poliisimoottoripyörä kaistojen välissä valmiina keula menosuuntaan. Tien laidassa yksi virkamiesten pysäyttämä.
Finskin kone vasemmalta yli tien, loppuliukuun Helsinki-Vantaalle kai. Ensimmäinen taksi Viikin kohdalla. Spårat Koskelan hallin pihassa.
Helteisessä Helsingissä coolin näköisiä ihmisiä, jotka kävelevät kovaa. Mihin niillä on kiire. Mutta lehmusten, kuuman asvaltin ja pölyn tuoksujen yhdistelmä. Sen takia voisi viettää heinäkuut kaupungissa.
Laajakaista, laajakaista. Nyt voi lukea HS:nkin blogeja. Katsoisikohan jotain YouTubesta. Koska voi.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"lehmusten, kuuman asvaltin ja pölyn tuoksujen yhdistelmä."
Stadin kesis.
Juuri näin.
Lähetä kommentti