Jykevät kattohirret. Kellon raksutus. Salin piironki ja nojatuolit samanlaiset kuin mummolassa. Yläkerran kaikki kirjat. Anita Konkka, luki yhden päädyssä.
Kammarin seinällä silloisen isännän kuva ja viesti, jossa omaisille valittaen ilmoitetaan, että isänmaan vapauden puolesta. Alla painettuna: Mannerheim. Taipaleen risti ja siihen kuuluva asiakirja armeijakunnan komentajan, kenraali Heinrichsin, allekirjoituksineen.
Kirkkomaalla pitkä rivi pitäjän miehiä, alimmaksi riviksi hakattuna Taipale. Punaiset kukat kunkin kohdalla.
Helmikuun 1971 tasoristeysonnettomuudessa kuolleiden kuuden lapsen yhteishauta. Valamosta evakkoon tulleiden munkkiveljien kivi. Grav, sukunimenä yhdessä paadessa.
Kiukkuisia hyttysiä.
Mokoma kirkko, kuin meidän paloaseman talli, kuultiin sanat, mutta minä kiersin räpsimässä kuvia. Tästä on kirjoitettu, mutisin.
Kirpparilta 50 sentillä Forsythin Shakaali jollekulle lainaamani ja sille tielleen jääneen sijaan. Selkä vähän nyrjähtänyt, mutta tekstistä saa selvää. Pääjoukon kipaistessa kauppaan jäin takapenkille helteiseen Pariisiin.
Illalla rantasauna ja talviturkin heitto. Tukkamärkänä pyyhe harteilla ylös, pöytä jo katettu. Pikku-ukko halusi grillata isälle takassa makkaraa. Se sopi.
Iltaöiselläkin nelostiellä riitti rekkoja. Perillä kannettiin nukkuvat perilliset takapenkiltä petiin.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti