Yritin kuunnella Serranon perhettä, mutta espanjan kielen taitoni ei riittänyt selvittämään, mitä oli tekeillä. Oli avattava silmät ja noustava uuteen päivään. Kahviakin riitti vielä. Lucía on edukseen suuttuessaan.
Sateen kohinaa päivästä toiseen, lämmintä sentään. Jokohan tänään hellittäisi.
Hyttyset hyökkäävät parvitaktiikalla. Eilen kosteikossa jäi kämmenen alle kerralla kuusi. Uudet paukamat eivät enää kutise.
Lauri Lamminpään romaanissa Blenheimit lentävät suoraan (W&G 1979) etsitään viinaa ja jahdataan naisia ja lennetään välillä vähän Blenheimeillä. Kuulostaa realistiselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos sinunkaltaisen ahdasmielisen tupajumin arkirutiineihin ei kuulu Blenheiomilä lento, viinan ja naisten sökaaminen (Samaan aikaan) Ei sitä mun mielestä tartte ruikuttaa blogissa. Kyllähän toi on joka jätkän viikonloppurutiini. Taksilla ajelu poistui muodista jo aikaa sitten, Blenheim sen olla pitää....PRKL !!
Niitä aikoja. Moottorien yskähtelevä jyrinä, jaloissa kilisevät tyhjät pullot, alhaalla rantalaiturilla rivissä huiskuttavat lääkintälotat.
Pyrstöampujan kiskoman narun nykäisyt ranteessa kun hän haluaa tietää, onko sitä vielä.
Jäljellä vain katossa siimoissa roikkuvat pienoismallit pyörimässä hitaasti tuplaikkunan raosta hiipivän vedon voimalla.
Ja muistot. Kipeät muistot.
Kymmenen kilometriä kohteeseen.
Lähetä kommentti