Sateisena lauantaiaamuna

Kassillinen ja ylikin kylän kirjastosta.

Veikko Huovinen pureskelee vasta viime kesänä lukemassani Viime talvessaan juuri Konrad Knaben Lapin tiedustelulentäjiä. Helvi Hämäläinen asui nuorena Kalle Heurlinin alivuokralaisena. Juha Tantun isoisän, jota Tanttu Välimiehessä siteeraa. Ei sitten, sanoi Heurlinin Kalle. Kulttuurihistoriallisia limityksiä. Kuvassa keskellä Jukka Virtanen on niin tiheää tykitystä, että piti laittaa hetkeksi syrjään ja vetää henkeä.

Huomaan, että Voima-lehden kansanversio Helsingin Sanomat taistelee uupumatta yksityisautoilua vastaan. Loogista ja linjan mukaista, toki.

Matti Mattila esittelee Yoko Tsuno -tarinoista nyt Reinin kullan.

Outoa Taigaa palaa armeijamuistoihin.

Lastisten jälkeen aamun nostalgiaksi Onnen päivät, jossa Fonzie kiintyi [senpäiväisen] tyttöystävänsä poikaan mutta näytteli lopuksi ritarillisesti pelkuria helpottaakseen pojan paluuta oman isänsä hoiviin. Suomentaja oli kääntänyt kemo saben muotoon kimosabe. Mutta mikä sitten olisi ollut parempi?

Wikipedia:

Vowing to fight for justice and never to shoot to kill, together, the Lone Ranger and Tonto wander the Old American West helping people and fighting injustice where they find it. During these adventures, Tonto often referred to the Ranger as "kemo sabe", a word he said meant "faithful friend" or "trusty scout" in his tribe's language.