Kieltämättä nimet ja summat pistivät silmään HS:n Kuukausiliitteen jutussa kirjailijoiden apurahoista. Näin maallikolle tuli vaikutelma, että jotkut ovat saaneet mukavasti rahaa kirjoittamalla joskus aikanaan jotain tai tuntemalla sopivia ihmisiä.
Pienellä googlauksella löytyy heti pari jatkopalaa aiheesta. Ehkä piireissä keskustellaan.
Samansukuista aihetta sivuaa Twitteristä vastaan tullut Tuomo Railon esittelemä visio eräiden taiteilijain työllistämisestä (vai toimeentulon turvaamisesta) tavalla, jota kuulemma on kokeiltu Paltamossa laajemmin.
Kokeilussa kunnan kaikista työttömistä tulee siis työllisiä. Sosiaalietuudet muutetaan palkaksi, työsuhteen perusteella kertyy eläkettä ja tulonsiirrot – työmarkkinatuki, asumistuki ja toimentulotuki – tulevat tarpeettomiksi.
Ruotsissa, luen, toimivat vastaavaan tapaan taiteilijoille suunnatut Teateralliansen ja Dansalliansen.
Käytännössä Alliansen maksaa siis työntekijöilleen kuukausipalkkaa riippumatta siitä onko työntekijä töissä jossain instituutiossa vai ei. Työntekijän sosiaaliturva on kunnossa ja eläkettä kertyy koko ajan. Tällä hetkellä Teateralliansen työllistää 119 näyttelijää ja Dansalliansen 61 tanssijaa vakituisesti. Allianssenien tarkoituksena on ollut antaa taiteilijoille mahdollisuus toteuttaa taiteilijuuttaan joustavasti. Taiteilija voi halutessaan työskennellä freelanceprojekteissa, joilla ei ole taloudellisia resursseja maksaa Alliansenille tai taiteilija voi vierailla suurissa instituutioissa, jolloin instituutio ostaa Allianssenilta taiteilijan työn.
Ja:
- - - ei tarvitse stressata siitä, onko sopimus määräaikainen vai vakituinen. Työntekijä ja työnantaja voivat keskustella minkälaisia yhteisiä taiteellisia tavoitteita heillä on, ja millä tavalla ne voivat kohdata pitkällä aikavälillä.
Kuukausipalkkaa riippumatta siitä, onko töissä. Eläketurva kunnossa. Ei tulostavoitteita. Kuulostaa mahtavalta paketilta, melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Eikä tietenkään vain taiteilijoille vaan koko väestölle.
Mutta mistä rahat? Siitäkin mainitaan:
Ruotsin valtio rahoittaa yrityksiä työllisyyden edistämiseen varatuista määrärahoista.
Entä siellä Paltamossa?
Ilman ulkopuolista tukea kokeilu ei pyörisi. Valtio panee nelivuotiseen kokeiluun 22 miljoonaa euroa, kertoo HS.
Jokin näissä kuulostaa nyt ikiliikkujalta.
Koska oletan tämän blogin lukijoissa olevan taidemaailmaakin ymmärtäviä, olisi mukava kuulla, olenko ymmärtänyt jotain ihan väärin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
taidemaailmaa ymmärtämättömänä minun helppo aukoa päätäni.
se käsitys minulla kuitenkin on, että kulttuuri on melkein poikkeuksena huonoa bisnestä, erityisesti taiteen tekijöille. mikäli kulttuurin tekijät joutuisivat kilpailemaan pääomasta voittoa tavoittelevan talouden sektorin kanssa, kulttuurin tekijöitä olisi erittäin vähän.
markkinamekanismit eivät toimi kulttuurisektorilla muun muassa siksi, että apurahataiteilijan hengissä pysyttely ei ole ilmaista. useiden taiteilijoiden kohdalla taiteen nk. tuotanto on sivutuote taiteilijan olemassaolon prosessista. silloin tällöin yhteiskunta ostaa muutamaksi kuukaudeksi tämän prosessin, murto-osalla sen markkinahinnasta, ja saa lähes aina suuren vastineen rahoilleen. joskus tuloksena on jopa maailmanlaajuisesti merkittäviä tuloksia.
taiteilija on ylipäätään vähän ketku tapaus. apurahoja saamattomana hän pilkkaa niitä apurahataiteilijoita, joiden tileille yhteiskunnan tukirahat juoksevat nopeammin kuin taiteilijat itse raahustavat. hän tekee ehkä katkeran biisin tai novellin, joka kertoo boheemitaiteilijoista ja heidän elämästään.
mutta jos yhteiskunta sponsoroi hänen levyään tai kirjaansa viisivuotisella apurahalla, hän kertoo toimittajille levyn tai kirjan promootiotilaisuudessa, että hänen perheensä ensi kesän ostoslistan kärjessä on purjevene.
oikein tukevasti tervoitunut apurahataitelija puolestaan liikkuu tottuneesti porvarillisten perusarvojen parissa. hän antaa lehtihaastattelun ravintolassa hienojen ruokien ja viinien äärellä ja kääriytyy sitten kotona pussilakanoihin vaimonsa kainaloon.
Vähän ilkeä sanoisi, että markkinamekanismit nimenomaan toimivat myös kulttuurisektorilla. Ja se on joillekin haaveille vähän ikävä juttu.
Mutta yritetään ilkeyden ohi ihmettelemään ensinnäkin taiteilijain toimeentuloa ja sitten toisekseen talouden mekanismeja yleisemmin.
Iän myötä pistävät aina vain enemmän silmään visiot, joissa tapahtuisi kaikkea kivaa kunhan raha tulee "jostain". Yleensä julkiselta taholta eli toisilta.
Silloin mietin ensimmäiseksi, onko visio sovellettavissa kaikkiin vai tarkoittaako sen esittäjä vain sitä joukkoa, jonka etuja ajaa.
Lähetä kommentti