Televisioteatterista kertovan sarjan toinen osa oli sen verran mielenkiintoinen, että ensimmäisen missaaminen jäi harmittamaan.
Jossain vaiheessa vain alkoi tuntua, että mukana olleiden muistelussa poliittisuudestaan oli kovasti selittelyn makua. Alkoi kuulemma sitten vähitellen se puoluepolitisoituminen harmittaa ja oli siihen aikaan sellainen henki, että jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan, ja oli vaikea saada töitä jollei kuulunut joukkoon.
Kovasti samantapaisilla sanamuodoilla taidettiin perustella omia tekemisiä Saksassa kevään kääntyessä kesäksi 1945.
Mutta ei sillä, kaipa vielä 60-luvun Suomessa oli sen verran porvarillista hegemoniaa ja ilmapiiriä, että se kaipasi piikkejä lihaansa.
Ja Aliisa elämänsä viimeistä roolia tekevine Siiri Angerkoskineen oli pysäyttävää TV-teatteria. Ehkä se pitäisi esittää joka vuosi.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti