Jollet pidä työstäsi, vaihda työtäsi tai asennettasi, tiivistää Katleena Kortesuo.
Enkä väitä hänen olevan väärässä. Mietin vain, miten erilainen tilanne voi olla dynaamisella media-alalla Etelä-Suomessa työskentelevällä sinkku-Annikalla tai toisaalta työuransa loppupäässä olevalla kainuulaisella Mirjalla, joka pitkän työttömyysjakson jälkeen sai paikan keittiöapulaisena palvelutalolla.
Samaa teema on mietityttänyt ennenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Pitkäaikaistyöttömän Mirjan ei tarvitse muuttaa työpaikkaansa. Sen sijaan hänen on mahdollista muuttaa asennettaan - ja uskon, että hän sen tekeekin.
Eräs pitkäaikaistyötön kaverini sai juuri töitä siltä alalta, jota hän vannoi karttavansa koko loppuikänsä. Nyt hän käy tyytyväisenä töissä: asenne muuttui, koska työttömyys oli paljon kurjempi vaihtoehto kuin tutun alan työt.
Silti Mirjalla ja kaverillani on kaikki mahdollisuudet etsiä työn ohessa uutta työpaikkaa tai pohtia yrittäjyyttä.
Mahdollisuuksia on aina. Toki joillain seuduilla ja toimialoilla niitä on enemmän kuin muualla, mutta mahdollisuuksia on silti.
Olet nähdäkseni oikeassa.
Ja niin ovat omalla tavallaan nekin, joiden perspektiivistä vaihtoehdot ovat niin vähissä, että niistä puhuminen kuulostaa heistä vinoilulta.
Jotain tämän päivän Suomesta tässä tiivistyy, niin suuntaan kuin toiseenkin.
Olet ihan oikeassa: ihminen voi olla siinä tilanteessa, ettei hän kykene näkemään vaihtoehtoja lainkaan. Elämä voi olla niin solmussa, että oma perspektiivi ja ideointikyky on kutistunut minimiin.
Ihannetapauksessa työnantaja huomaa tilanteen, ennen kuin työntekijä ajautuu työuupumukseen tai masennukseen. Näköaloja ja vaihtoehtoja voi avata terapialla ja urakonsultaatiolla.
Siihen tarvitaan kuitenkin ulkopuolisen apua, jos ihmisen omat voimat eivät riitä.
Lähetä kommentti