Toivottavasti kukaan ei kovin pahoittanut mieltään kun erehdyin julkisesti äimistelemään Apple-uskovaisten suurta surua Mestarinsa poismenon johdosta.
Henkilö ei merkinnyt minulle oikein mitään kun en ole kuullut puheitaan, katsonut esityksiään tai lukenut mietteitään. En olisi tunnistanut kumpaakaan, jos olisivat Bob Gatesin kanssa tulleet kadulla sanomaan kädestä päivää. Saksalaisiksi turisteiksi olisin ulkonäön perusteella arvioinut.
Lähinnä oikeastaan ihmetytti Twitter-virtani pohjavire: Yleensä niin trendikkään ironiset ja mitään liikaa kunnioittamattomat käyttäjänimet suolsivat nyt järkyttyneen oloisen mitä hän minulle merkitsi -muistelon toisensa perään. Tosissaan kai, vaikka välillä en siihen tutumpaan sävyyn tottuneena ollut ihan varma. Tänään tunsi helposti itsensä sosiaalisessa mediassa ulkopuoliseksi.
Ei sillä, luin uutisen aamulla iPadista, aloitin tietokone-elämäni ammoisella MacPlussalla ja nyt kirjoitan tätä iMacilla, mutta tietokoneitahan ne vain. Näppäriä ja tyylikkäitä, vaan en silti huomaa maanmullistavaa eroa vaikka tuohon viereiseen FujitsuSiemensiin.
Jostain oivalluksesta olen siis vielä jäänyt paitsi. Ehkä siinä uskontovertauksessa on kuluneisuudestaan huolimatta jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti