Unessa astuin isoon toimistoon, jossa ihmisillä oli jonkinlaiset natsiunivormut. Ilmassa leijailevan pölyn tahrimat, ikkunoita rikki. Muistelin oikeita sanoja kertoakseni saksaksi, että venäläiset olisivat täällä hetkenä minä hyvänsä ja että heidän tullessaan kannattaisi välttää nopeita liikkeitä.
Epäilemättä, koska katsoin eilen pätkiä Der Untergangista.
Samassa oltiin jo syksyn 1944 Suomessa. Kerroin sohvalla rivissä istuville vakaville ihmisille, että edessä olisi parikymmentä niukkuuden vuotta mutta sotakorvaukset saataisiin lopulta maksettua etuajassa ja 1960-luvulla maa alkaisi vaurastua. Monilla perheillä omat autot ja vaikka mitä.
Myöhemmin päivällä tajusin unohtaneeni mainita Korean sodan tuoman noususuhdanteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti