Ilmeisesti Nelostie Heinolan ja Vaajakosken väliltä alkaa olla tällä erää valmis. Keltaiset vilkkuvalot, kaivurit, dumpperit ja kiertoteiden jyrkät kaarteet ovat vaihtuneet loivan sujuvaan menoon.
Mukavia mutta tylsiä kilometrejä suorilla leveillä teillä, jotka vihreät ja keltaiset ABC:t rytmittivät pätkiksi. Radioasemat kohisivat, menivät, tulivat ja harvenivat, ehkä 20 vuotta vanhan vastaanottopäänkin vuoksi. Eikä ollut mukana C-kasetteja Beckerin veivattavaksi. Radio, Novaaaaa kuului useimmin, Radio Jyväskylä oman aikansa. Tiktakin Sankaritar rätisi, Martti Syrjä itki vähän kun tiskasi ja lakaisi, kirkkaasti.
Ennen vanhaan Kuopion suuntaan ajettiin jostain Lievestuoreen kautta, siihen aikaan kun Lievestuoreen Liisa oli tuore hitti. Ja kaupunkien keskustojen läpi. Lahteen Hennalan kasarmien viertä, sitten helteisessä perjantairuuhkassa ylös sitä keskustan leveää mäkeä. Öljysoraa, kapeita asvalttiteitä, Shellit, Essot, Gulfit, Kesoilit. Kahvion pieni kuppi, keltainen Jaffa ja juustosämpylä. Pöydissä peltiset tuhkakupit. Auton ovitaskussa tuhanteen kertaan taiteltu ja saumoista repeillyt maantiekartta. Oktaaniluku 92.
Tänään Vaajakosken motarilla tienvarressa säliöauto, paloauto ja mustamaija. Keski-Suomessa puut ovat jo paljaampia kuin etelärannikolla.
Samat kilometrit vilistävät vuosi vuodelta nopeammin. Niin saman mittaisiksi väitetyt vuodetkin.
Saunassa keskityin nauttimiseen.
Hiukset märkinä greippilimsaa ja Urheiluruutu, jossa Klubin kotivoittoputki katkesi.
torstai 13. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti