Verkossa syntynyt joukkoon kuulumisen tunne, joka muuttui ulkopuolisuuden tunteeksi kun väki kehitti yhteisiä insidejuttuja blogimiiteissä, joihin itse olin liian ujo lähtemään.
Nyt sama prosessi toistui tuossa FB-ryhmässä 12 tunnissa.
Mutta ei sillä, tuo "väki" on kyllä alusta asti aina korostanut, että kaikki ovat erittäin tervetulleita mukaan. Loppu on omaa saamattomuutta.
Luokkakokoushan tuo on. Nostalginen tunne, omia muistoja, toisten muisteloiden palauttamia riemukkaita kuvia, yleistä joviaaliutta.
Kunnes pilkku tulee. Pidetään yhteyttä, narikassa ja taksijonossa vannotaan, samalla tietäen, ettei pidetä, paitsi niihin muutamaan, joihin on pidetty muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti