Perjantai, kylmä olvi, korkealta lämmittävä ilta-aurinko ja puheensorina ympärillä. Sählystä ja mediamaailmasta jenkkifutiksen ja pesäpallon kautta Viidakon tähtösiin, puhujasta riippuen vaihtelevalla ironiakertoimella. Veden kohahdus kiukaalle. Erinomainen kanapasta ja salaatti.
Kaupungissa karaokepaikka, jollaiset ovat laulamattomalle kansatieteellisiä eksperimenttejä. Etenkin, jos keskustelu onnistuu vain huutamalla. Hyviä laulajia kelpaa kuunnella, huonot saavat sekunnit matamaan. Iltaan kuuluu aina talon tähti, tässä paikassa hän veti Bohemian rhapsodyn aika hyvinkin, vaikka vertasin ehkä kohtuuttomastikin Freddieen. Tunteikkaimmin tuntui yhteislauluksi karkaavan Missä muruseni on.
Seuraavassa paikassa halusi kamerafriikki intoilla, kuinka Canonilla on nyt kiire julkaista vastine Nikonin uudelle pro-rungolle. Minulle ihan se ja sama, koska en tule eläissäni kummallakaan ruutuakaan kuvaamaan, vastasin, kertoen, etten itse osaa senkään vertaa, että saisin läheskään kaikkea irti 350D:stäkään. Mielenkiintoisempaa olisi keskustella valokuvista, kirjoitan nyt tähän silläkin uhalla, että kuulostan Jore Puusalta.
Kluuvikadun kulmassa irtauduin seuraavaan paikkaan jatkavasta joukosta kävelläkseni kotiin.
Aamukahvilla kysyin, miksi TV-ruudussa puhuu poliisi. Hyvinkäällä on yöllä ammuttu, sain kuulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti