Draama

Jokainen tietää, miten [tähän kuulun näytelmän nimi] päättyy, mutta tämä tarina on joka kerta uusi, sanoi joku jääkiekkomies kymmeniä vuosia sitten.

Niin myös helteisenä perjantai-iltana slovakialaisessa pikkukaupungissa. Suomen maalin johto ja viivytystaistelu, Ruotsin viime hetken tasoitus, Suomi ahdingossa perikadon partaalla, sitten yksi kaarisyöttö ja tilanne, rangaistuslaukaus, hetkeksi pysähtynyt aika ja täyttymys. Verkossa pyörivä pieni muovipallo, suu huutoon avautuneena juoksuun ampaiseva tunteesta räjähtävä maalintekijä, toistensa päälle hyppivät ja ilosta itkevät ihmiset.

Urheilun kohokohtia.

Ja samaan aikaan tarina oli kesken. Tappio seuraavana iltana, ja kaikki olisi jäänyt vain väläykseksi Suuresta Mahdollisuudesta. Mutta ote piti, ja vaikka MM-finaalin voitto tuli enemmänkin värittömän huolellisella suorituksella kuin dramaattisesti, se paketoi tarinan.

Suomi on uusi maailmanmestari, soi pelaajien kuoro kulunutta veisua, ei nuotilleen, mutta tunteella ja voimalla, yhä uudelleen.

Valmentaja virnisteli hallin pihan kesäisessä iltayössä, suihkumärkä puku vettä valuen. Hotellin ovella odottivat jonossa Norjan pelaajat lyödäkseen kultatyttöjen kanssa yläviitosia.