Myöhemmin aamulla sade muutti moottoritien harmaaksi sumuksi, jonka seassa jarruvalot välkkyivät. Tai saattoi se olla eilenkin. Vähän väsyttää.
Tätä päivää leimasi nettiyhteyden puuttuminen pressistä. Kuuntelin selityksiä sekä saksaksi että englanniksi. Ja että kannattaisi käydä satamassa, sinne on saapumassa itse Gorch Fock.
Ensimmäinen päivä meni kentältä ostetulla suklaalla ja toinen hotelliaamiaisella, metukkasämpylällä ja myslipatukoilla. Tänään hallilla jo lämpimän aterian ylellisyys. Zwei Currywurst und ein Bier, bitte. Vieressä ruotsalaiset vanhukset napisivat leivän kuivuudesta.
Paluumatkalla motaria lyhensivät bussin käytävän toiselta puolelta autenttiset kertomukset elämästä urheilijana ja ammattisotilaana.
Illalla linnut hiljenivät ikkunan takana auringon painuessa mailleen Lüneburgin suuntaan. Siellä noin 10 kilometrin päässä tästä suuramiraali Dönitzin lähettämät amiraali Hans-Georg von Friedeburg, kenraali Eberhard Kinzel, vara-amiraali Gerhard Wagner, eversti Fritz Poleck ja majuri Hans Jochen Friedel astuivat toukokuun alussa 1945 sotamarsalkka Montgomeryn telttaan, jonka pöydän ääressä he vahvistivat allekirjoituksillaan Alankomaissa, Tanskassa ja Koillis-Saksassa olleiden saksalaisjoukkojen sekä laivastoyksiköiden antautumisen.
Asiaa harrastaneena oli mainittava kun näin lähellä ollaan. Colditzin jättäminen väliin taannoin harmittaa vieläkin, mutta tuskin tuolla mitään nähtävää on.
Valtakunta kunnon nettiyhteydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti