Manskulla hotellien pysäkillä tuoksui melkein raikkaalta kesäaamulta. Aurinko kipusi peilityynen Töölönlahden takaa häikäisevänä.
Kentällä kunnon tungos. Jos en olisi lähtenyt, kuten luulin, naurettavan aikaisin, olisi noussut tuskanhiki otsalle. Ja kun nappaa mukaansa ne automaatin tulostamat matkatavaratarrat, kannattaa ottaa myös boarding pass.
Toisella Embraerin lentoemoista oli silmämeikkiä paljon mutta nätisti. Nousu jonosta melkein pysähtymättä ja kaarto kimmeltävän meren ylle. Yhdellä vilkaisulla näki monta laivaa. Aamiaissämpylä, teetä ja omenamehua. Luettuani asiakaslehdestä Normandiassa maalanneista impressionisteista nukahdin. Perillä kesä.
Auto löytyi ruudustaan viidennestä kerroksesta, ja navigaattorin saksankieliseen jutteluun tottui pian. Leicht rechts ja leicht links. Moin, moikkasivat paikalliset kummallakin hallilla ennen kuin oli aika ottaa suunta kohti Lüneburgin nummia. Siellä peltojen ympäröimän hotellin pihassa oli vieläkin kuumempi.
Iltapäivällä katselin urheilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti