YLEn podcast-valikoimasta oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkosen syntymäpäivähaastattelu.
Kansanedustajista ei tule ihan valtion virkamiehiä, mutta kylläkin jäseniä päättäjien veljeskuntaan, jolla on niin hyvät edut, että ne etäännyttävät tavallisten ihmisten huolista.
Itsensä luonnehtiminen demokraatiksi kaihtamatta edes populistin leimaa on ainakin tälle kuuntelijalle aika hyvä itsesuositus. Livenä en Kekkosen luentoja olekaan kuunnellut melkoisen pitkään aikaan.
Olisivat saaneet puhua enemmän EU:sta, demokratiavajeesta, occupy-liikkeestä ja nykyisen järjestelmän ohentuneesta legitimiteetistä. Helmi oli myös itsensä Ylikankaan huomio lakimuutosten takana vaikuttavista voimista, joista normi-insinöörit eli juristit häveliäästi jättävät puhumatta.
Vaan aina kun oltiin pääsemässä mielenkiintoisen äärelle, katkaisi aiheen onnittelupuhelu tai sanomishaluinen toimittaja, jonka oli välillä vaikea malttaa antaa haastateltavalleen kunnon puheenvuoroja.
Luetelluin korjauksin, lisää tätä.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
Paniikinlietsontaa
Keskiyön lainaus:
Muuntosuhteesta tässä kai enää tapellaan. Jos vanhaa käytetään, niin kohta on taas tilillä juhlavia saldo-numeroita palkkapäivän jälkeen. Esson baarissa kahvi maksaa 21 markkaa. Opel Astra 150 000.
- Tillman
Muuntosuhteesta tässä kai enää tapellaan. Jos vanhaa käytetään, niin kohta on taas tilillä juhlavia saldo-numeroita palkkapäivän jälkeen. Esson baarissa kahvi maksaa 21 markkaa. Opel Astra 150 000.
- Tillman
Hietaranta 1963
Varsin samanlaista kuin vielä 70-luvulla. Vihreät pylväsmalliset kovaääniset, vesiliukumäki, vanhat harmaat voimajohtopylväät, vesihiihtosimulaattorihäkkyrät rannan lounaispäässä. Uimavalvojien valkoisesta kopista näkyy vain vähän nurkkaa. Vilahtaako Taivalsaaren niemennokassa vielä siellä joskus ollut betoniasema?
Nuo suihkut pyöreine betonisine alusaltaineen. Tunnen vieläkin niihin kerääntyneen hiekan varpaiden alla ja päähän valuvan veden.
Raunioissa
Lisää lukemista Saksan vuodesta nolla olen etsinyt, ja kirjallisesta sivistymättömyydestäni kertoo, että vasta nyt löysin (Kemppisen vinkistä) Heinrich Böllin.
Enkeli oli vaiti kuvasi nälkää niin taiten, että sen tunsi omissa sisuksissa. Puutteenalaisten moraali. Vieraampana uskonnollinen, siis katolinen, ulottuvuus.
Lisää on listalla samansuuntaista kuulemma ihan omaa kirjallisuuden lajiaan.
Vielä puuttuisi humanistin ymmärrykselle sopivaa selittävää luettavaa Saksan talousihmeestä.
Lopuksi pahoitteluni M:lle, joka kohdattaessa tiivisti, että blogissani aina niistä saksalaisista kirjoista.
Enkeli oli vaiti kuvasi nälkää niin taiten, että sen tunsi omissa sisuksissa. Puutteenalaisten moraali. Vieraampana uskonnollinen, siis katolinen, ulottuvuus.
Lisää on listalla samansuuntaista kuulemma ihan omaa kirjallisuuden lajiaan.
Vielä puuttuisi humanistin ymmärrykselle sopivaa selittävää luettavaa Saksan talousihmeestä.
Lopuksi pahoitteluni M:lle, joka kohdattaessa tiivisti, että blogissani aina niistä saksalaisista kirjoista.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Räkäinen ja käkättävä ääni
Pahoitteluni aiheen toistelusta, mutta kyllähän marraskuinen Helsinki on sitä, että mustalta taivaalta vihmoo asvaltille jäävettä ja tuuli tukistaa.
Bussissa oli neljästä istuimesta kolmella nainen puhtain hiuksin ja karvakauluksisin talvitakein.
Natiaisten harjoitellessa kuuntelin katsomossa Enbusken punk-jaksoa, ja Ramonesin mainitseminen heti alussa on minua ajatellen paras mahdollinen lähtö. Keskustelijat toivat hyvin esiin sen, että ilmiötä ei voi oikeastaan ymmärtää tajuamatta, millainen ruskeanharmaa Neuvostoliitto 70-luvun lopun Suomi oli ja millaisen kontrastin punk toi.
Keskiolut R-kioskeihin. Olisiko utopistisempaa vitsiä voinut olla?
Kotimatkalla tuuli oli kylmentynyt lisää.
Bussissa oli neljästä istuimesta kolmella nainen puhtain hiuksin ja karvakauluksisin talvitakein.
Natiaisten harjoitellessa kuuntelin katsomossa Enbusken punk-jaksoa, ja Ramonesin mainitseminen heti alussa on minua ajatellen paras mahdollinen lähtö. Keskustelijat toivat hyvin esiin sen, että ilmiötä ei voi oikeastaan ymmärtää tajuamatta, millainen ruskeanharmaa Neuvostoliitto 70-luvun lopun Suomi oli ja millaisen kontrastin punk toi.
Keskiolut R-kioskeihin. Olisiko utopistisempaa vitsiä voinut olla?
Kotimatkalla tuuli oli kylmentynyt lisää.
Odottava tunnelma
Lautakunta pohtii lumenhoitosuunnitelmia.
Autojen nastat rapisevat kärsimättömästi Helsingin lumettomilla kaduilla.
Paljaalla asvaltilla kenkä vielä pitää.
Autojen nastat rapisevat kärsimättömästi Helsingin lumettomilla kaduilla.
Paljaalla asvaltilla kenkä vielä pitää.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Sekä urheilua että kulttuuria
Semmoiset huonot uutiset, että siellä sataa, kertoivat kuplaan myöhemmin tulleet ravistellen pisaroita vaatteiltaan. Kasin päättärille ehdittyä oli sade imeytynyt vaatteisiin jo varsin syvälle.
Vanha taktiikkani arvioida pöytien antimia vaivihkaa kauempaa ei toiminut koulun myyjäisissä kun melkein joka pöydän takaa tervehtivät iloisesti jotkut tutut kasvot. Dumas'n Musta tulppaani ja Arvi Arjatsalon Kovikset pääsivät koulun kirjaston poistopöydällä hmm-harkintaan, mutteivät finaaliin saakka. Valkosuklaalla silattuja kuivattuja aprikooseja sekä kotitekoisia suklaa-kaurakeksejä kuitenkin. Ne olisivat olleet parhaimmillaan teen alas huuhtomina, mutta toimivat maidonkin kanssa, varmistui kotona.
TV:ssä Hyvästi, toverit kertoi Neuvostoliiton murenemisesta. Asiaansa aikanaan uskonut entinen neuvostoarmeijan upseeri kertoi, kuinka puolalaiset työmiehet itäsaksalaisessa ravintolassa eivät yllättäen olleet halunneetkaan juoda slaavilaisen veljeyden maljaa viitaten muun muassa Katyniin. Mikä ihmeen Katyn, olivat neuvostoupseerit ihmetelleet.
Jos olisin illalla pelistä palatessa ollut Pasilassa sekunnin nopeampi, se jakeluauton lavalta eteeni katuun kaatunut pino juomakoreja olisi ollut täysosuma. Kaksitoista kappaletta, laskin pysähtymättä. Tosin sattumus olisi paljon dramaattisempi, jos korit eivät olisi kolisseet muovisesti tyhjyyttään.
Semmoinen tuuli, että Tunturikadun kulmassa oli pideltävä sateenvarjosta kaksin käsin ja voimalla. Se painui melkein umpeen mutta kesti.
Vanha taktiikkani arvioida pöytien antimia vaivihkaa kauempaa ei toiminut koulun myyjäisissä kun melkein joka pöydän takaa tervehtivät iloisesti jotkut tutut kasvot. Dumas'n Musta tulppaani ja Arvi Arjatsalon Kovikset pääsivät koulun kirjaston poistopöydällä hmm-harkintaan, mutteivät finaaliin saakka. Valkosuklaalla silattuja kuivattuja aprikooseja sekä kotitekoisia suklaa-kaurakeksejä kuitenkin. Ne olisivat olleet parhaimmillaan teen alas huuhtomina, mutta toimivat maidonkin kanssa, varmistui kotona.
TV:ssä Hyvästi, toverit kertoi Neuvostoliiton murenemisesta. Asiaansa aikanaan uskonut entinen neuvostoarmeijan upseeri kertoi, kuinka puolalaiset työmiehet itäsaksalaisessa ravintolassa eivät yllättäen olleet halunneetkaan juoda slaavilaisen veljeyden maljaa viitaten muun muassa Katyniin. Mikä ihmeen Katyn, olivat neuvostoupseerit ihmetelleet.
Jos olisin illalla pelistä palatessa ollut Pasilassa sekunnin nopeampi, se jakeluauton lavalta eteeni katuun kaatunut pino juomakoreja olisi ollut täysosuma. Kaksitoista kappaletta, laskin pysähtymättä. Tosin sattumus olisi paljon dramaattisempi, jos korit eivät olisi kolisseet muovisesti tyhjyyttään.
Semmoinen tuuli, että Tunturikadun kulmassa oli pideltävä sateenvarjosta kaksin käsin ja voimalla. Se painui melkein umpeen mutta kesti.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Adventti
Unessa turkulainen elokuvateatteri täyttyi. Tämähän on loppuunmyyty, pitää laittaa lappu luukulle, omistaja sanoi matalalla äänellä ovimiehelle. Mietin juuri, olisiko lyhyempää tweetata loppuunmyyty vai sold out, kun Debbie Harry alkoi laulaa unen läpi.
Kosketusnäytöllinen herätys on vaikeampi hiljentää.
Aikuiset yskivät ja pikkusisarukset hihkuivat, kun tummat hahmot pakkautuivat koulun pimeään aulaan ja koululaiset portaille.
Pieni liekki, alkoi laulu juontajaparin alustettua kahdella kielellä. Runot.
Pappi kertoi eksyneistä Matista ja Maijasta, jotka valo johdatti kotiin.
Taas syttyy valot tuhannet tuo aina mieleen Pekka Töpöhännän, mutta rupeaman päättävä Hoosiannahan se klassikko onkin.
Tuli kyllä vähän herkistynyt olo, sanoi takana naisääni toiselle vanhempien tungeksiessa tihkusateisen pihan aamuhämärään ja alkavaan työpäivään.
Kosketusnäytöllinen herätys on vaikeampi hiljentää.
Aikuiset yskivät ja pikkusisarukset hihkuivat, kun tummat hahmot pakkautuivat koulun pimeään aulaan ja koululaiset portaille.Pieni liekki, alkoi laulu juontajaparin alustettua kahdella kielellä. Runot.
Pappi kertoi eksyneistä Matista ja Maijasta, jotka valo johdatti kotiin.
Taas syttyy valot tuhannet tuo aina mieleen Pekka Töpöhännän, mutta rupeaman päättävä Hoosiannahan se klassikko onkin.
Tuli kyllä vähän herkistynyt olo, sanoi takana naisääni toiselle vanhempien tungeksiessa tihkusateisen pihan aamuhämärään ja alkavaan työpäivään.
torstai 24. marraskuuta 2011
Verkkokaupan semifail ja Hesarin hankala matka
Ennen Verkkokaupan noutotiskille jonotettiin jokunen minuutti, ja numeron kilahdettua esiin asteltiin tiskille, jossa myyjä haki tilatun tavaran muutamassa minuutissa takahuoneesta.
Jo ennen kaupan muuttoa Jätkäsaareen sai ensimmäisessä vaiheessa vasta hakulaitteen, joka alkaa piipata kun ennalta tilattu ostos on haettu jostain talon muusta osasta.
Eilen illalla odotus hakulaite kourassa kesti 40 minuuttia. Talon rakentaminen on kesken, ja tavarat on haettava hisseillä alakerrasta kun tarkoitus on, että ne vain nostetaan varastossa hihnalle, pahoitteli myyjä.
Odotellessa saattoi toki leikkiä Canon G12:lla ja 7D:llä ja MacBook Proilla ja iPadeilla. Silti semifail.
Verkkokaupan löytäminen sieltä rakennustyömaan aitojen, koneiden ja kuoppien keskeltä on sitten oma lukunsa.
Tänään ei aamun lehteä näkynyt. Ennen soittamista jakelupäivystykseen päätin ilman isompia odotuksia kokeilla palautelomaketta. Syötä katuosoite ja postinumero nähdäksesi, onko alueella jakeluhäiriöitä, se ehdotti. Syötin. Jakelujärjestelmä ei tunne syötettyä katuosoitetta, sivu ilmoitti.
Jaaha.
Syöttämällä asiakasnumeron ja postinumeron pääsi lomakkeelle kertomaan huolensa. Lähetä, klikkasin, ja sain eteeni enempiä selittelemättömän herjan puhelunnumerosta. Muutin puhelinnumeron pötkömuotoon, joka ilmeisesti kelpasi.
Kaksi tuntia ja 20 minuuttia myöhemmin soitti ovikelloa kohtelias mies, joka ojensi aamun lehden. Hiukan kostuneen ja ryppyisen aamun lehden, mutta kumminkin.
Joku oikeasti lukee niitä palautelomakkeita.
Jo ennen kaupan muuttoa Jätkäsaareen sai ensimmäisessä vaiheessa vasta hakulaitteen, joka alkaa piipata kun ennalta tilattu ostos on haettu jostain talon muusta osasta.
Eilen illalla odotus hakulaite kourassa kesti 40 minuuttia. Talon rakentaminen on kesken, ja tavarat on haettava hisseillä alakerrasta kun tarkoitus on, että ne vain nostetaan varastossa hihnalle, pahoitteli myyjä.
Odotellessa saattoi toki leikkiä Canon G12:lla ja 7D:llä ja MacBook Proilla ja iPadeilla. Silti semifail.
Verkkokaupan löytäminen sieltä rakennustyömaan aitojen, koneiden ja kuoppien keskeltä on sitten oma lukunsa.
Tänään ei aamun lehteä näkynyt. Ennen soittamista jakelupäivystykseen päätin ilman isompia odotuksia kokeilla palautelomaketta. Syötä katuosoite ja postinumero nähdäksesi, onko alueella jakeluhäiriöitä, se ehdotti. Syötin. Jakelujärjestelmä ei tunne syötettyä katuosoitetta, sivu ilmoitti.
Jaaha.
Syöttämällä asiakasnumeron ja postinumeron pääsi lomakkeelle kertomaan huolensa. Lähetä, klikkasin, ja sain eteeni enempiä selittelemättömän herjan puhelunnumerosta. Muutin puhelinnumeron pötkömuotoon, joka ilmeisesti kelpasi.
Kaksi tuntia ja 20 minuuttia myöhemmin soitti ovikelloa kohtelias mies, joka ojensi aamun lehden. Hiukan kostuneen ja ryppyisen aamun lehden, mutta kumminkin.
Joku oikeasti lukee niitä palautelomakkeita.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Sotien jäljet
Eilinen Isien sota, jossa kranaatinsirpaleesta päävamman saanut isä sai sodan jälkeen raivohulluus- ja epilepsiakohtauksia kunnes päätyi suljetulle osastolle. Perheen loppuun uupunut äiti lopulta kosken partaalla valmiina heittämään lapset edeltä ja hyppäämään itse perässä (Ja meillä on mielestämme välillä vaikeaa). Silloisen lapsen traumat purkautumassa pintaan nyt 2000-luvulla.
Taannoinen Suomen historian myytit: Suomalainen sotilas, jossa sympaattisen oloinen TV-juontajatar tutki isoisäpuolensa jälkiä. Isoisäpuolensa, joka vanhana alkoi yhtäkkiä nähdä jatkuvia painajaisia sodasta ja muuttui luonteeltaan synkäksi ja ilkeäksi.
Sotahistorioitsija en ole enkä psykologi, mutta monenmaalaisten mukaan joutuneiden muisteloita ahkerasti lukiessani käsitykseksi on vahvistunut, että normaali ihminen ei palaa sodasta enää normaalina. Elää hengenvaarassa, nähdä kaverien kuolevan viereltä ja ehkä tappaa itse. Kaikesta päätellen semmoinen särkee ihmisen jollei jo sirpale tai luoti.
Myytti suomalaisesta sotilaasta. Ehkä Riitaoja on Koskelan, Lehdon ja Rahikaisen rinnalla sittenkin tärkeämpi hahmo kuin on tajuttukaan.
Harkitsevan leppoisan jämäkässä isoisässä en tosin lapsena huomannut mitään rikkinäistä, mutta en tiedä, oliko hän tyyppitapaus. Perusteellinen humala ja sitten maata jälleenrakentamaan, ei siinä ehtinyt surra, karskeili joku muu jossain. Mutta M:n isoisä, rintamamies hänkin, oli viina, kirves ja perhe -osastoa. Ja P, kertoi L, ryyppäsi aina, ja ryypättyään aina itki niitä sotakokemuksiaan.
Voisi kuvitella sodan arpien näkyvän jotenkin jokusen miespolven ajan. Mitenköhän Puolassa, Neuvostoliitossa, Saksassa, joissa viime sodan kauhut olivat vielä suuremmat?
Taannoinen Suomen historian myytit: Suomalainen sotilas, jossa sympaattisen oloinen TV-juontajatar tutki isoisäpuolensa jälkiä. Isoisäpuolensa, joka vanhana alkoi yhtäkkiä nähdä jatkuvia painajaisia sodasta ja muuttui luonteeltaan synkäksi ja ilkeäksi.
Sotahistorioitsija en ole enkä psykologi, mutta monenmaalaisten mukaan joutuneiden muisteloita ahkerasti lukiessani käsitykseksi on vahvistunut, että normaali ihminen ei palaa sodasta enää normaalina. Elää hengenvaarassa, nähdä kaverien kuolevan viereltä ja ehkä tappaa itse. Kaikesta päätellen semmoinen särkee ihmisen jollei jo sirpale tai luoti.
Myytti suomalaisesta sotilaasta. Ehkä Riitaoja on Koskelan, Lehdon ja Rahikaisen rinnalla sittenkin tärkeämpi hahmo kuin on tajuttukaan.
Harkitsevan leppoisan jämäkässä isoisässä en tosin lapsena huomannut mitään rikkinäistä, mutta en tiedä, oliko hän tyyppitapaus. Perusteellinen humala ja sitten maata jälleenrakentamaan, ei siinä ehtinyt surra, karskeili joku muu jossain. Mutta M:n isoisä, rintamamies hänkin, oli viina, kirves ja perhe -osastoa. Ja P, kertoi L, ryyppäsi aina, ja ryypättyään aina itki niitä sotakokemuksiaan.
Voisi kuvitella sodan arpien näkyvän jotenkin jokusen miespolven ajan. Mitenköhän Puolassa, Neuvostoliitossa, Saksassa, joissa viime sodan kauhut olivat vielä suuremmat?
tiistai 22. marraskuuta 2011
... toiselle pyllistää
Itsekin toki kuulun suomenruotsalaisuuden myönteistä kepeyttä ihasteleviin ihmettelijöihin ja myönnän suomalaisen kansanluonteen synkät puolet. Siitä huolimatta Juha Ruusuvuoren Muukalainen muumilaaksossa nosti vain ärtyneen vastareaktion.
Ehkä oli väärin odottaa kepeän kiinnostuneita havaintoja toisenlaisesta kulttuuriympäristöstä, mutten silti ymmärrä, mitä mieltä oli kertoa käännynnäisen fanaattisuudella satakolmekymmentäseitsemän tapaa, joilla me ugrit olemme juntimpia ja halveksittavampia kuin muut.
Sulkeutuneisuus, eriväristen ihmisten pelkääminen, vieraiden kulttuurien halveksunta, kilpaurheilun ja fyysisen väkivallan ihannointi, haluttomuus puhua muita kieliä, naapureiden kadehtiminen, epäluuloisuus muita kohtaan, lain ja esivallan sokea kunnioittaminen, muiden ihmisten haastaminen oikeuteen kaikenlaisten vääryyksien korjaamiseksi, rajakivien siirtely yöllä ja juopottelu sen takia, että uskaltaisi puhua.
Se oli vasta alkua. Ja kuorrutukseksi kakkuun sorrettujen lounaissuomalaisten paremmuus tamperelaisiin, helsinkiläisiin ja muihin itäsuomalaisiin verrattuna.
Asia selvä. Lähdenpä tästä kiskaisemaan vaieten pullon Kossua kuunnellen samalla Radio SuomiPopin mollivoittoisia veisuja. Sen jälkeen sitten snagarille haastamaan riitaa.
Seuraavaksi Heinrich Bölliä.
Ehkä oli väärin odottaa kepeän kiinnostuneita havaintoja toisenlaisesta kulttuuriympäristöstä, mutten silti ymmärrä, mitä mieltä oli kertoa käännynnäisen fanaattisuudella satakolmekymmentäseitsemän tapaa, joilla me ugrit olemme juntimpia ja halveksittavampia kuin muut.
Sulkeutuneisuus, eriväristen ihmisten pelkääminen, vieraiden kulttuurien halveksunta, kilpaurheilun ja fyysisen väkivallan ihannointi, haluttomuus puhua muita kieliä, naapureiden kadehtiminen, epäluuloisuus muita kohtaan, lain ja esivallan sokea kunnioittaminen, muiden ihmisten haastaminen oikeuteen kaikenlaisten vääryyksien korjaamiseksi, rajakivien siirtely yöllä ja juopottelu sen takia, että uskaltaisi puhua.
Se oli vasta alkua. Ja kuorrutukseksi kakkuun sorrettujen lounaissuomalaisten paremmuus tamperelaisiin, helsinkiläisiin ja muihin itäsuomalaisiin verrattuna.
Asia selvä. Lähdenpä tästä kiskaisemaan vaieten pullon Kossua kuunnellen samalla Radio SuomiPopin mollivoittoisia veisuja. Sen jälkeen sitten snagarille haastamaan riitaa.
Seuraavaksi Heinrich Bölliä.
Vanhoja kuvia Helsingistä
Miksipä en laittaisi tätä vanhanaikaista listaa tännekin enkä vain kommentiksi toisaalle:
(POISTUNUT Kari Hakli: Helsinki 1967 – 77. Julkaisija Helsingin kaupunginmuseo.
http://www.hel2.fi/kaumuseo/lehdistokuvat/hakli/)
Ristojen kuvia pitää katsella jollei päivittäin niin ainakin viikoittain:
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/
Ja onhan myös “Albumit auki”:
http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/
Ja Jouko Leskelä ja “Katutanssit”:
http://www.snapshot.fi/katutanssit
(POISTUNUT Kari Hakli: Helsinki 1967 – 77. Julkaisija Helsingin kaupunginmuseo.
http://www.hel2.fi/kaumuseo/lehdistokuvat/hakli/)
Ristojen kuvia pitää katsella jollei päivittäin niin ainakin viikoittain:
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/
Ja onhan myös “Albumit auki”:
http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/
Ja Jouko Leskelä ja “Katutanssit”:
http://www.snapshot.fi/katutanssit
Ristiriitaisia luonnehdintoja
En ole vieläkään onnistunut muodostamaan kunnollista kantaa Wall Streetin, kylän kirjaston ja minkä milloinkin valtaajiin. Äärilaitojen luonnehdintoja ne ainakin keräävät kivasti.
Nykymenon ja 1%:n mädännäisyyden paljastavia urheita kansalaisia vai nuoruutensa nais- ja kehitysmaatutkimuksen opiskeluun hukanneita surkimuksia, jotka nyt rääkyvät Stalinia apuun syöpäläisiä ja raiskauksia vilisevissä lumppuleireissään?
Laitan Kokkariselta lainauksen hiukan asian sivusta, koska lainauksen sanomaa olen miettinyt muissakin yhteyksissä.
I was reading the free newspaper during the commute, and yet another fawning article (media has certainly made it clear where it stands) on the Toronto Occupiers interviewed one who said that they are showing us that a completely new kind of society based on co-operation instead of profit is possible. Canada has countless square miles of good vacant land where these people could go build and live in their new society without anybody hassling them. And it's not like anything like that has been tried before in history, so these kids really could be the first, turning away literally nobody.
Nykymenon ja 1%:n mädännäisyyden paljastavia urheita kansalaisia vai nuoruutensa nais- ja kehitysmaatutkimuksen opiskeluun hukanneita surkimuksia, jotka nyt rääkyvät Stalinia apuun syöpäläisiä ja raiskauksia vilisevissä lumppuleireissään?
Laitan Kokkariselta lainauksen hiukan asian sivusta, koska lainauksen sanomaa olen miettinyt muissakin yhteyksissä.
I was reading the free newspaper during the commute, and yet another fawning article (media has certainly made it clear where it stands) on the Toronto Occupiers interviewed one who said that they are showing us that a completely new kind of society based on co-operation instead of profit is possible. Canada has countless square miles of good vacant land where these people could go build and live in their new society without anybody hassling them. And it's not like anything like that has been tried before in history, so these kids really could be the first, turning away literally nobody.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Liian tiheät päivitykset syövät toisensa
Sunnuntain keskipäivän aurinko oli kirkas ja kova mutta niin olivat pakkanen ja tuulikin. Jalan alla syystalven ensimmäiset peilinkirkkaiksi jäätyneet lätäköt ja Väiskin kentän kivettynyt hiekka.
Jätkäsaaressa tuuli yltyi. Sisällä kuplahallissa tavallista valoisampaa, mutta kylmyys nakersi tiensä ensin käsivarsiin ja sitten varpaisiin. Vieraileva valmentaja pakotti pelaajat ajattelemaan, ja se jos jokin on vaikeaa.
Paluumatkalla Crusellin sillan kautta. Kaijassa sen vieressä kai hiiltä voimalaitokselle tuomassa ollut alus. Raanat eivät kolisseet, kannella autiota. Ei S-marketissa mitään tarjouslohta näkynyt, mutta pippurimakrillia ja Liettuassa pullotettua kvassia kyllä.
Illalla kelpasi maata puoliunessa kälylän sohvalla ja nauttia keskuslämmityksestä. TV-ruudussa takajaloistaan halvaantunut itseään lauman perässä raahannut leijonanpentu viilsi sydäntä enemmän kuin kaksi kansanmurhaa. Työpajallinen amerikkalaisia käsikirjoittajia ei keksisi vuodessa mitään yhtä julmaa kuin Avara luonto. Pennun vääjäämätöntä kohtaloa ei salailtu muttei onneksi näytettykään.
Talvi-ja kesärenkaiden kantaminen ilman infarktia riitti pyhäpäivän workoutiksi.
- - - - -
Maanantaiaamuyön sitaatti:
On yhteiskunnallinen menetys, että maltillinen, hiljainen suomalainen pysyy poissa näkyvistä verkossa jättäen netin foorumit äärilaitojen täytettäväksi.
Viime vuodet media on keskittynyt karnevalisoimaan sosiaalista mediaa ja esittämään aktiivinen verkkoelämä arveluttavan egosentrisenä narsistien touhuna.
Meidän on saatava aikaan sellainen muutos, että tolkun ihmiset kehtaavat olla netissä: osallistua järjestöjen ja yhdistysten toimintaan ja käynnistää omaa kansalaistoimintaa.
Tuija Aalto: Tarvitsemme digitaalista emansipaatiota
Jätkäsaaressa tuuli yltyi. Sisällä kuplahallissa tavallista valoisampaa, mutta kylmyys nakersi tiensä ensin käsivarsiin ja sitten varpaisiin. Vieraileva valmentaja pakotti pelaajat ajattelemaan, ja se jos jokin on vaikeaa.
Paluumatkalla Crusellin sillan kautta. Kaijassa sen vieressä kai hiiltä voimalaitokselle tuomassa ollut alus. Raanat eivät kolisseet, kannella autiota. Ei S-marketissa mitään tarjouslohta näkynyt, mutta pippurimakrillia ja Liettuassa pullotettua kvassia kyllä.
Illalla kelpasi maata puoliunessa kälylän sohvalla ja nauttia keskuslämmityksestä. TV-ruudussa takajaloistaan halvaantunut itseään lauman perässä raahannut leijonanpentu viilsi sydäntä enemmän kuin kaksi kansanmurhaa. Työpajallinen amerikkalaisia käsikirjoittajia ei keksisi vuodessa mitään yhtä julmaa kuin Avara luonto. Pennun vääjäämätöntä kohtaloa ei salailtu muttei onneksi näytettykään.
Talvi-ja kesärenkaiden kantaminen ilman infarktia riitti pyhäpäivän workoutiksi.
- - - - -
Maanantaiaamuyön sitaatti:
On yhteiskunnallinen menetys, että maltillinen, hiljainen suomalainen pysyy poissa näkyvistä verkossa jättäen netin foorumit äärilaitojen täytettäväksi.
Viime vuodet media on keskittynyt karnevalisoimaan sosiaalista mediaa ja esittämään aktiivinen verkkoelämä arveluttavan egosentrisenä narsistien touhuna.
Meidän on saatava aikaan sellainen muutos, että tolkun ihmiset kehtaavat olla netissä: osallistua järjestöjen ja yhdistysten toimintaan ja käynnistää omaa kansalaistoimintaa.
Tuija Aalto: Tarvitsemme digitaalista emansipaatiota
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Spåran kirskuna kaarteessa
Unkurin innoittamana pitäisi kirjata spåramuistonsa.
Tai kerätä ne talteen blogeistaan, siellähän enin osa jo on sanoiksi muotoiltuina. Olenkohan muistanut mainita avoimesta ikkunasta kantautuneen vaunujen pyörien kirskunan kasien kääntyessä Mecklulta Caloniukselle?
Yksi kaupungin parhaita päätöksiä ikinä oli palata niistä kammottavista oranssinharmaista vaunuista vihreään ja keltaiseen.
Tai kerätä ne talteen blogeistaan, siellähän enin osa jo on sanoiksi muotoiltuina. Olenkohan muistanut mainita avoimesta ikkunasta kantautuneen vaunujen pyörien kirskunan kasien kääntyessä Mecklulta Caloniukselle?
Yksi kaupungin parhaita päätöksiä ikinä oli palata niistä kammottavista oranssinharmaista vaunuista vihreään ja keltaiseen.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Satunnainen vaikutelma
Kun joku sosiaalisessa mediassa toteaa tarvittavan oppimista, toteajalla
varsin usein onkin ihan sattumoisin juuri tarjolla sopiva koulutuspaketti,
kirja tai käärmeöljyä.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Tintti
Tintti-elokuvan ja herkkupäivän yhdistäminen tuntui saavuttavan alkuasukkaiden suosion. Niitä karamellipopcorneja ei enää näkynyt, joten suklaisia sitten. Ne maistuivat suklaalta.
Parasta elokuvassa: Alkukohtauksen toritaiteilija, Karaboudjan ja etenkin sen koneiden jymy satamasta lähdettäessä, Schmeisserien autenttinen papatus, Haddockin murre sekä klassikkorepliikin The stuff that dreams are made of ottaminen mukaan.
Huonointa elokuvassa: Kaikki vauhdikkaat kohtaukset. Lienen toki ohi kohderyhmästä.
Monia hienoja kuvia, kyllä.
Myöhemmin Alepassa edellinen asiakas toi ilman niskatukeakin elävästi mieleen niiden yksien Beck-elokuvien värikkään naapurin.
Parasta elokuvassa: Alkukohtauksen toritaiteilija, Karaboudjan ja etenkin sen koneiden jymy satamasta lähdettäessä, Schmeisserien autenttinen papatus, Haddockin murre sekä klassikkorepliikin The stuff that dreams are made of ottaminen mukaan.
Huonointa elokuvassa: Kaikki vauhdikkaat kohtaukset. Lienen toki ohi kohderyhmästä.
Monia hienoja kuvia, kyllä.
Myöhemmin Alepassa edellinen asiakas toi ilman niskatukeakin elävästi mieleen niiden yksien Beck-elokuvien värikkään naapurin.
Kentucky Derby on mätä ja turmeltunut
Aamun "HS-raadin" jäsen Laura Kolbe (kepu) luotaa kulttuurin ajankuvaa:
Persu-Suomessa haetaan niin sanotusti helppoja nakkeja ja teaparty-kirjallisuutta. - - - Oppineisuuteen, älykkyyteen, laaja-alaisuuteen ja syvään sivistykseen perustuva ei myy - - - .
Mutta eikös persujen pitänyt olla maassa selkeä vähemmistö? Sitäkö kirjoja kustantava sivistyneistö nyt yhtäkkiä on alkanut palvella? Avatkaa nyt ihmeessä joku tätä aihetta enemmän?
Viimeksihän kulttuuri muistaakseni romahti Suomessa 1981, kun kirjailijoita ja muuta älyllistä eliittiä kestinnyt Kekkonen vaihtui Kanarialla lomailevaan ja Turhapuroa katsovaan rahvaanomaiseen Koivistoon.
Persu-Suomessa haetaan niin sanotusti helppoja nakkeja ja teaparty-kirjallisuutta. - - - Oppineisuuteen, älykkyyteen, laaja-alaisuuteen ja syvään sivistykseen perustuva ei myy - - - .
Mutta eikös persujen pitänyt olla maassa selkeä vähemmistö? Sitäkö kirjoja kustantava sivistyneistö nyt yhtäkkiä on alkanut palvella? Avatkaa nyt ihmeessä joku tätä aihetta enemmän?
Viimeksihän kulttuuri muistaakseni romahti Suomessa 1981, kun kirjailijoita ja muuta älyllistä eliittiä kestinnyt Kekkonen vaihtui Kanarialla lomailevaan ja Turhapuroa katsovaan rahvaanomaiseen Koivistoon.
torstai 17. marraskuuta 2011
Votkaa ja lääkärinpaperit Pietarin-reissulta
Valelääkärikohut nostavat kieltämättä mukanaan monia mielenkiintoisia kysymyksiä.
Onko virallinen valvontajärjestelmä tosiaan ollut noin heikoissa kantimissa? Montako valviralaista tarvitaan vaihtamaan lamppu, kysyttiin eilisessä tweettivitsissä. Ei yhtään, koska siellä ei ole huomattu, että lamppu on sammunut.
Voin kuvitella, että potilailta tulee ihan höpöhöpöjäkin valituksia, mutta jos hoitajiltakin on tullut useita ihmettelyjä? Miten hierarkinen on terveydenhuoltomaailma? Onko neiti hoitajattarella edes oikeutta ihmetellä Herra Tohtorin ratkaisuja?
Entä miten lääkärit suhtautuvat, jos huomaavat kollegan touhuissa jotain outoa? Missä menee hyväksyttävän kollegiaalisuuden raja? Onko hyvän tahdon nimissä suvaittava myös epäpäteviä kollegoita, kysyy Anja Alasilta.
Toisaalta siellä kollegiaalisuusohjeessa lukee myös:
Jos lääkäri sairauden, päihteiden käytön tai muun syyn vuoksi tulee kykenemättömäksi hoitamaan potilaitaan ja mahdollisesti heille vaaralliseksi, on jokaisen kollegan velvollisuutena puuttua asiaan keskustelemalla asianomaisen kanssa ja tarjoamalla apua hoidon järjestämiseen. Jos tämä ei johda tulokseen, on lääkärin ilmoitettava havainnoistaan kollegan esimiehelle tai Lääkäriliittoon.
Samoin tulee menetellä, jos kollega tieten tai tietämättään syyllistyy ammattiaan harjoittaessaan tai lääkärin virka-asemassaan ilmeisen virheelliseen menettelyyn.
Melkoista tasapainotteluahan noiden laatiminen ja soveltaminen epäilemättä ovat.
Ja miten tärkeä se lääkärin tutkinto sitten on, jos tuhansista potilaista murskaava enemmistö ei ole huomannut tai kärsinyt mitään outoa?
Onko virallinen valvontajärjestelmä tosiaan ollut noin heikoissa kantimissa? Montako valviralaista tarvitaan vaihtamaan lamppu, kysyttiin eilisessä tweettivitsissä. Ei yhtään, koska siellä ei ole huomattu, että lamppu on sammunut.
Voin kuvitella, että potilailta tulee ihan höpöhöpöjäkin valituksia, mutta jos hoitajiltakin on tullut useita ihmettelyjä? Miten hierarkinen on terveydenhuoltomaailma? Onko neiti hoitajattarella edes oikeutta ihmetellä Herra Tohtorin ratkaisuja?
Entä miten lääkärit suhtautuvat, jos huomaavat kollegan touhuissa jotain outoa? Missä menee hyväksyttävän kollegiaalisuuden raja? Onko hyvän tahdon nimissä suvaittava myös epäpäteviä kollegoita, kysyy Anja Alasilta.
Toisaalta siellä kollegiaalisuusohjeessa lukee myös:
Jos lääkäri sairauden, päihteiden käytön tai muun syyn vuoksi tulee kykenemättömäksi hoitamaan potilaitaan ja mahdollisesti heille vaaralliseksi, on jokaisen kollegan velvollisuutena puuttua asiaan keskustelemalla asianomaisen kanssa ja tarjoamalla apua hoidon järjestämiseen. Jos tämä ei johda tulokseen, on lääkärin ilmoitettava havainnoistaan kollegan esimiehelle tai Lääkäriliittoon.
Samoin tulee menetellä, jos kollega tieten tai tietämättään syyllistyy ammattiaan harjoittaessaan tai lääkärin virka-asemassaan ilmeisen virheelliseen menettelyyn.
Melkoista tasapainotteluahan noiden laatiminen ja soveltaminen epäilemättä ovat.
Ja miten tärkeä se lääkärin tutkinto sitten on, jos tuhansista potilaista murskaava enemmistö ei ole huomannut tai kärsinyt mitään outoa?
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Marras
Aamun mustanharmaa hämärä, lehtensä menettäneiden puiden tummat siluetit.
Ihmishahmot tummissaan kiirehtivät töihin ja kouluun päät pystyyn nostettujen kaulusten suojaan vedettyinä.
Tuuli kylmää poskia.
Ihmishahmot tummissaan kiirehtivät töihin ja kouluun päät pystyyn nostettujen kaulusten suojaan vedettyinä.
Tuuli kylmää poskia.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Tähän "Kovan lain" tunnusmusiikki
Anonymous julisti sodan Talvivaaralle, kertoo Vihreä Lanka.
Anonymouksen mukaan Talvivaara on saastuttanut lähivesistöjä ja huijannut lähiseudun ihmisiä lupauksilla suljetusta kemikaalikierrosta kaivoksella. Tiedotteessa mainitaan vesistöpäästöjen lisäksi kaivoksen pöly- ja hajupäästöt.
Ovatko anonyymit hakkerit 2000-luvun Dirty Harry, joka rankaisee pahoja ilman byrokratiaa ja asioita suotta sotkevia lakimiesten höpinöitä?
Miten anonyymeihin suhtaudutaan verrattuna siihen, millaisia reaktioita komisario Callahan herätti?
Missä elokuvassa se olikaan, kun Schwarzeneggeriltä kysyttiin, onko hän ikinä tappanut ketään?
Yeah, but they were all bad.
Anonymouksen mukaan Talvivaara on saastuttanut lähivesistöjä ja huijannut lähiseudun ihmisiä lupauksilla suljetusta kemikaalikierrosta kaivoksella. Tiedotteessa mainitaan vesistöpäästöjen lisäksi kaivoksen pöly- ja hajupäästöt.
Ovatko anonyymit hakkerit 2000-luvun Dirty Harry, joka rankaisee pahoja ilman byrokratiaa ja asioita suotta sotkevia lakimiesten höpinöitä?
Miten anonyymeihin suhtaudutaan verrattuna siihen, millaisia reaktioita komisario Callahan herätti?
Missä elokuvassa se olikaan, kun Schwarzeneggeriltä kysyttiin, onko hän ikinä tappanut ketään?
Yeah, but they were all bad.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Postiluukun kolahdus
Vähän jännittää. Mikähän on Helsingin Sanomien huominen lähestymiskulma lempiaiheeseensa?
Veikkaukseni:
Sää kylmenee loppuviikosta - syynä rasismi.
Tähän voisi tietysti vielä täsmentää, mistä yllä ei ole kyse, mutta antaa olla.
Veikkaukseni:
Sää kylmenee loppuviikosta - syynä rasismi.
Tähän voisi tietysti vielä täsmentää, mistä yllä ei ole kyse, mutta antaa olla.
Bloggpriset 2011
Sidu va kivaa, niillä on blogipalkintogaalakin. Ihan kuin jotain vastaavaa olisi joskus ennen sotia ollut suomeksikin.
Aloin heti äänestää, ja suosikkini on tietenkin Basses bästa. Mutta miksi ne haluavat tietää postiosoitteeni? Ilmestyykö joku ensi viikolla ovelle tivaamaan valintani perusteita?
Hmm.
Aloin heti äänestää, ja suosikkini on tietenkin Basses bästa. Mutta miksi ne haluavat tietää postiosoitteeni? Ilmestyykö joku ensi viikolla ovelle tivaamaan valintani perusteita?
Hmm.
Nykyautot uskaltaa välillä sammuttaa
Autotekniikan kehitys on muuttamassa kaupungin äänimaailmaa. Valojen vaihtuessa risteyksessä kuulee moottorien hyrähtelevän käyntiin.
Vaan kaipa on vielä niitäkin, jotka on varmuuden vuoksi tankattavakin moottoria sammuttamatta.
Vaan kaipa on vielä niitäkin, jotka on varmuuden vuoksi tankattavakin moottoria sammuttamatta.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Isänpäivänä tuulee naamaan
Aena tiällä tuulee nuamaan, tiivisti Malinen Helsingin ja oli oikeassa. Niin varsinkin tänään Jätkäsaaressa, jossa suuri kenttä rakennustyömaata ja tarvikevarastoa alkaa siellä täällä saada muotoa.
Sisällä kuplahallin tuulensuojassa ylsi matkalla uuttunut hiki pintaan. Sain nostettua pallon jalalle ja siitä niskaan mutten toiselle jalalle, selvisi ennen kuin pojat aloittivat ja tarvitsivat omansa.
Kotimatkalla koukkaus uuden Verkkokaupan kulmien kautta, kunhan rakennus sen kaiken seasta hahmottui. Ääniraitana laituriin laittautuvan Tallinnan-lautan koneiden rintakehässä resonoiva jyminä.
Aamulla herätykseksi ilmestyneiden halausten ja omatekoisten korttien jatkoksi tarjoiltiin isänpäivyyden merkeissä vadillinen pippurikastikkeessa tiriseviä porsaanpaloja ja klassinen täytekakku, joka oli yhtä täydellinen kuin aina. Appiukko sai viestin, omat Honkanummella kivenheiton päässä toisistaan lepäävät faijat ajatuksia. Ensimmäiseltä ovat geenit ja ulkonäkö, jälkimmäiseltä nimi, elatus, kasvatus ja tavat, jotka vasta vuosien kuluessa tajuaa omaksuneensa. Isän malli, olisiko niin.
Äpittimeltä pienen miehen kanssa Air crash investigations -videoita, kunnes huomasin torkahtaneeni sängylle. Illan Autot 2 -Monopoli ei ehkä ihan originaalin veroinen, mutta ainahan jotain uutta on yritettävä. Pikkuneiti voitti.
Sisällä kuplahallin tuulensuojassa ylsi matkalla uuttunut hiki pintaan. Sain nostettua pallon jalalle ja siitä niskaan mutten toiselle jalalle, selvisi ennen kuin pojat aloittivat ja tarvitsivat omansa. Kotimatkalla koukkaus uuden Verkkokaupan kulmien kautta, kunhan rakennus sen kaiken seasta hahmottui. Ääniraitana laituriin laittautuvan Tallinnan-lautan koneiden rintakehässä resonoiva jyminä.
Aamulla herätykseksi ilmestyneiden halausten ja omatekoisten korttien jatkoksi tarjoiltiin isänpäivyyden merkeissä vadillinen pippurikastikkeessa tiriseviä porsaanpaloja ja klassinen täytekakku, joka oli yhtä täydellinen kuin aina. Appiukko sai viestin, omat Honkanummella kivenheiton päässä toisistaan lepäävät faijat ajatuksia. Ensimmäiseltä ovat geenit ja ulkonäkö, jälkimmäiseltä nimi, elatus, kasvatus ja tavat, jotka vasta vuosien kuluessa tajuaa omaksuneensa. Isän malli, olisiko niin.
Äpittimeltä pienen miehen kanssa Air crash investigations -videoita, kunnes huomasin torkahtaneeni sängylle. Illan Autot 2 -Monopoli ei ehkä ihan originaalin veroinen, mutta ainahan jotain uutta on yritettävä. Pikkuneiti voitti.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Taiteiden ilta
Elielinaukion kirkkaat valot ja kuhina marraskuisen alkuillan pimeydessä.
Viiden jälkeen 452:ssa oli töistä palaajia. Takana perheenäiti sai soiton parturista ja selvitteli sitten puhelimitse, miksi teini ei ollut saapunut sinne. Edempänä siitä kulmasta katsoen Lisa Nilssonin näköisellä neitosella oli paljon tummaa silmämeikkiä. Tummahipiäinen nuorukainenkaan ei saanut silmiään irti hänestä ja joutui siksi istumaan hankalasti puoliksi sivuttain.
Illan ottelu muuttui lopussa tavallisesta yhdeksi niistä jollei nyt yhdeksi ikimuistoisista niin ainakin pikkuklassikoksi.
Yhdeksän jälkeen samalla linjalla matkusti toiseen suuntaan enimmäkseen laittautuneita nuoria aikuisia, Helsingin yöhön matkalla kai. Ja toinen toistaan kohteliaampia, suunnilleen jokainen tervehti kuljettajaa ystävällisesti.
Töölön hallin pysäkillä ulos, kuulokkeissa Groove FM. Juuri siinä yönpimeällä Sibeliuksenkadulla alkoi Sultans of swing, volyymit isolle, ja yhtäkkiä pieni voimakas hetki oli siinä ja silloin.
Pick Withers rummuissa siinä parhaassa kohdassa, jossa Knopfler on juuri laulanut
And then the man he steps right up to the microphone
and says at last just as the time bell rings
Viiden jälkeen 452:ssa oli töistä palaajia. Takana perheenäiti sai soiton parturista ja selvitteli sitten puhelimitse, miksi teini ei ollut saapunut sinne. Edempänä siitä kulmasta katsoen Lisa Nilssonin näköisellä neitosella oli paljon tummaa silmämeikkiä. Tummahipiäinen nuorukainenkaan ei saanut silmiään irti hänestä ja joutui siksi istumaan hankalasti puoliksi sivuttain.
Illan ottelu muuttui lopussa tavallisesta yhdeksi niistä jollei nyt yhdeksi ikimuistoisista niin ainakin pikkuklassikoksi.
Yhdeksän jälkeen samalla linjalla matkusti toiseen suuntaan enimmäkseen laittautuneita nuoria aikuisia, Helsingin yöhön matkalla kai. Ja toinen toistaan kohteliaampia, suunnilleen jokainen tervehti kuljettajaa ystävällisesti.
Töölön hallin pysäkillä ulos, kuulokkeissa Groove FM. Juuri siinä yönpimeällä Sibeliuksenkadulla alkoi Sultans of swing, volyymit isolle, ja yhtäkkiä pieni voimakas hetki oli siinä ja silloin.
Pick Withers rummuissa siinä parhaassa kohdassa, jossa Knopfler on juuri laulanut
And then the man he steps right up to the microphone
and says at last just as the time bell rings
perjantai 11. marraskuuta 2011
Lisätietoa suosikkielokuvastani
Arvottomat: Pysäköintiluola ja gangsterit
- Tietääkseni minua ei ole palkattu kirjanpitäjäksi.
- Selvitetään se asia myöhemmin.
- Tietääkseni minua ei ole palkattu kirjanpitäjäksi.
- Selvitetään se asia myöhemmin.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Lyhyt jatkoajatus edellisestä
Tuo ajatus tai pikemminkin impressio libertarismista etenkin toisen vuoden kauppatieteen ylioppilasta viehättävänä aatteena.
Voisin kuvitella, että ajatus mahdollisimman laajasta yksilönvapaudesta ja mahdollisimman ohuesta keskusvallasta viehättäisi varsinkin ihmistä, joka on voimansa tunnossa. Kuten juuri nuorta korkeasti koulutettua miespuolista. Tai vielä kärjistetymmin: korkean koulutuksen vasta aloittanutta, sillä pidemmälle opiskellessaanhan alkaa usein nähdä asioita useammalta puolelta. Ei tosin aina.
Vastaavasti voisi kuvitella, että turvaverkko ja solidaarisuus alkavat tuntua sitä tärkeämmiltä, mitä kipeämmin ihminen on jo huomannut terveytensä, elämänsä, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa rajallisuuden. Sen, että aina ei pärjää yksin.
Nämä vaikutelmat johdannaisineen ovat toki mitä epätieteellisimpiä. Ehkä suurinta yksilönvapautta todellisuudessa kannattavatkin vanhat naiset?
Ruukinmatruunan uusin sivuaa vastaavaa aihetta.
- - - - -
Silti en tajunnut tätä taannoista tweettiä:
@TheRealWallyrus: In the eyes of a #conservative, some people are born undeserving of success and the rest with silver spoons in their mouths. #cdnpoli
Olisin ennemminkin ajatellut, että konservatiivin silmissä on juuri vastoinpäin.
Voisin kuvitella, että ajatus mahdollisimman laajasta yksilönvapaudesta ja mahdollisimman ohuesta keskusvallasta viehättäisi varsinkin ihmistä, joka on voimansa tunnossa. Kuten juuri nuorta korkeasti koulutettua miespuolista. Tai vielä kärjistetymmin: korkean koulutuksen vasta aloittanutta, sillä pidemmälle opiskellessaanhan alkaa usein nähdä asioita useammalta puolelta. Ei tosin aina.
Vastaavasti voisi kuvitella, että turvaverkko ja solidaarisuus alkavat tuntua sitä tärkeämmiltä, mitä kipeämmin ihminen on jo huomannut terveytensä, elämänsä, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa rajallisuuden. Sen, että aina ei pärjää yksin.
Nämä vaikutelmat johdannaisineen ovat toki mitä epätieteellisimpiä. Ehkä suurinta yksilönvapautta todellisuudessa kannattavatkin vanhat naiset?
Ruukinmatruunan uusin sivuaa vastaavaa aihetta.
- - - - -
Silti en tajunnut tätä taannoista tweettiä:
@TheRealWallyrus: In the eyes of a #conservative, some people are born undeserving of success and the rest with silver spoons in their mouths. #cdnpoli
Olisin ennemminkin ajatellut, että konservatiivin silmissä on juuri vastoinpäin.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Miten talvisodassa selvittiin ilman kriisitiedottamista netissä?
Sosiaalisessa mediassa tietovuoto kuulostaa siltä, että kaikkien tilit on jo tyhjennetty ja sukulaiset identiteettivarastettu orjiksi, poliisin sivujen kaatuminen taas siltä, että kuolemme ihan kohta kaikki.
Miten talvisodassa selvittiin ilman kriisitiedottamista netissä?
Kyse on tietenkin lähteiden valinnasta. Kun seuraan (etenkin Twitterissä) some- ja verkkohörhöjä, kuulen some- ja verkkohörhöjen näkemyksen. Kaipa motopiireissä kohistaisiin, jos poliisin moottoripyörissä olisi jatkuvia käyntihäiriöitä.
- - - - -
Koulun läheisellä nurmikolla tenavat olivat kerääntyneet ihmettelemään pauhaavaa lehtipuhallinta. Yleisimmät lajit aamuyhdeksältä muutoin lenkkeilijät sekä lämpimästi pukeutuneet lastenrattaiden työntelijät.
Kuulokkeissa Julkinen Sana talousuutisoinnista jäi jotenkin ohueksi, mutta elokuinen Enbuske Kreikan, Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudesta toki toimi. Kuuntelemalla parisataa tällaista jaksoa saattaisi taviskin alkaa ymmärtää jotain aiheesta.
Miksi libertaarit tuntuvat aina kuulostavan posket punaisina intoa täriseviltä miespuolisilta toisen vuoden kauppatieteen ylioppilailta? Pankinjohtajan yhtään syttyessä aiheelle alkoi hänen puheeseensa hiipiä anglismeja. Käytännön työkielensä?
Puut alkavat jo olla paljaita, mutta maassa riittää vielä pudonneilta keltaisilta lehdiltä tuoksuvia pudonneita keltaisia lehtiä.
Hietarannassa mies nyki liitovarjon näköisen leijan nyörejä ja odotti seuraavaa tuulenpuuskaa. Taivallahdella topparoikka siirteli työlautallaan venesataman rakenteita. Minigolfradan naapuriksi oli jo tuotu hiekoitushiekkasäiliöt, niiden vieressä virui vanha veronkiertopakettiauto täynnä lasinsiruja.
Eilisillan isänpäiväspesiaali tenavien luistelukoulussa tuntui reisissä. Videomateriaalista päätellen vaakani oli parempi kuin luulinkaan.
Miten talvisodassa selvittiin ilman kriisitiedottamista netissä?Kyse on tietenkin lähteiden valinnasta. Kun seuraan (etenkin Twitterissä) some- ja verkkohörhöjä, kuulen some- ja verkkohörhöjen näkemyksen. Kaipa motopiireissä kohistaisiin, jos poliisin moottoripyörissä olisi jatkuvia käyntihäiriöitä.
- - - - -
Koulun läheisellä nurmikolla tenavat olivat kerääntyneet ihmettelemään pauhaavaa lehtipuhallinta. Yleisimmät lajit aamuyhdeksältä muutoin lenkkeilijät sekä lämpimästi pukeutuneet lastenrattaiden työntelijät.
Kuulokkeissa Julkinen Sana talousuutisoinnista jäi jotenkin ohueksi, mutta elokuinen Enbuske Kreikan, Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudesta toki toimi. Kuuntelemalla parisataa tällaista jaksoa saattaisi taviskin alkaa ymmärtää jotain aiheesta.
Miksi libertaarit tuntuvat aina kuulostavan posket punaisina intoa täriseviltä miespuolisilta toisen vuoden kauppatieteen ylioppilailta? Pankinjohtajan yhtään syttyessä aiheelle alkoi hänen puheeseensa hiipiä anglismeja. Käytännön työkielensä?Puut alkavat jo olla paljaita, mutta maassa riittää vielä pudonneilta keltaisilta lehdiltä tuoksuvia pudonneita keltaisia lehtiä.
Hietarannassa mies nyki liitovarjon näköisen leijan nyörejä ja odotti seuraavaa tuulenpuuskaa. Taivallahdella topparoikka siirteli työlautallaan venesataman rakenteita. Minigolfradan naapuriksi oli jo tuotu hiekoitushiekkasäiliöt, niiden vieressä virui vanha veronkiertopakettiauto täynnä lasinsiruja.
Eilisillan isänpäiväspesiaali tenavien luistelukoulussa tuntui reisissä. Videomateriaalista päätellen vaakani oli parempi kuin luulinkaan.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Uumenissa
Kolmessa päivässä runsaat kolmekymmentä tuntia olmina bunkkerissa Messukeskuksen uumenissa. Kaksitoista ottelua ja niistä 20 tekstiä kahdella kielellä sai pään humisemaan iltaisin.
Kahvia, suolatikkuja, kahvia, maissilastuja, kahvia, suolapähkinöitä, kahvia. Pikkuleivät vadilla olivat kyllä nostalgikon mieleen: Ensimmäisenä päivänä kaneliässiä, toisena kauralastuja ja kolmantena kuin Hanna-tädin kakkuja. Kolmantena myös yläkerran Hesessä lounas, jonka ostamista kaduin huomatessani liian myöhään, että vierestä olisi saanut kanacurrya riisin ja salaatin kera.
Perjantaiaamun työmatkakuhina Pasilan aseman kiehereillä ja ruusunpunaisena nouseva aurinko. Koska olin aikaisessa, ehdin jäädä hetkeksi katselemaan. Lauantaiaamun kostea usva Museokadulla, koiranulkoiluttajat ja oksennuksia ja nakkipapereita nokkivat varikset. Mutta miksi en muista sunnuntaiaamua?
Pikapyörähdys DigiExpon puolella sunnuntaina. Vilinää ja kovaa meteliä, tuokio tuolissa kuuntelemassa, kuinka Petteri Järvinen puhui valokuvauksen tulevaisuudesta. Yleisössä oli kolme naista ja kaikki muut minua vanhempia miehiä.
Sunnuntai-illan perinteinen harhailu käytäviä eestaas kun melkein kaikki ulko-ovet oli lukittu. Siivooja neuvoi joko väärään tai vain epätäsmällisesti mutta trukkia kuormaavat haalarimiehet oikein: sivuovelle parkkihallin puolelle.
Kahvia, suolatikkuja, kahvia, maissilastuja, kahvia, suolapähkinöitä, kahvia. Pikkuleivät vadilla olivat kyllä nostalgikon mieleen: Ensimmäisenä päivänä kaneliässiä, toisena kauralastuja ja kolmantena kuin Hanna-tädin kakkuja. Kolmantena myös yläkerran Hesessä lounas, jonka ostamista kaduin huomatessani liian myöhään, että vierestä olisi saanut kanacurrya riisin ja salaatin kera.
Perjantaiaamun työmatkakuhina Pasilan aseman kiehereillä ja ruusunpunaisena nouseva aurinko. Koska olin aikaisessa, ehdin jäädä hetkeksi katselemaan. Lauantaiaamun kostea usva Museokadulla, koiranulkoiluttajat ja oksennuksia ja nakkipapereita nokkivat varikset. Mutta miksi en muista sunnuntaiaamua?Pikapyörähdys DigiExpon puolella sunnuntaina. Vilinää ja kovaa meteliä, tuokio tuolissa kuuntelemassa, kuinka Petteri Järvinen puhui valokuvauksen tulevaisuudesta. Yleisössä oli kolme naista ja kaikki muut minua vanhempia miehiä.
Sunnuntai-illan perinteinen harhailu käytäviä eestaas kun melkein kaikki ulko-ovet oli lukittu. Siivooja neuvoi joko väärään tai vain epätäsmällisesti mutta trukkia kuormaavat haalarimiehet oikein: sivuovelle parkkihallin puolelle.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
"Jakkupukujuristi"
Ruukinmatruuna, jonka kaikesta huolimatta edelleenkin oletan todellisuudessa olevan mies, arvelee tietävänsä, millaiset ihmiset hakeutuvat opiskelemaan oikeustiedettä.
Vai niin, on ainoa kommentti, joka nopeasti tulee mieleen.
Kommenteissa muutama hyvä pointti ja lakien ja niiden soveltajien suhteesta.
Vai niin, on ainoa kommentti, joka nopeasti tulee mieleen.
Kommenteissa muutama hyvä pointti ja lakien ja niiden soveltajien suhteesta.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Toisaalta
Kokkarinen ilkeän terävänä kuten aina: Epäluuloisesti leimattu sharia saattaisi itse asiassa vain parantaa ja siistiä meidän tylsien lainkuuliaisten miesten maailmaa.
torstai 3. marraskuuta 2011
Tekstiä kuvista äänellä
Sonera Stadiumilla oli hämärää, mutta leppeää kuin syyskuussa. Yhtäkkiä ajastin räpsäytti valonheittimet hehkumaan, ja kohta ne tulvivat tummalta taivaalta sokaisevan valkoista valoa.
Kaikestahan pitää aina räpsiä ruutuja, mutta mitä jos laittaisi monta kännykkäkuvaa peräkkäin ja vielä ääniraidan? Olisiko se nyt sitten sitä multimediaa? Antaisiko se jotain enemmän kuin yksinäinen kuva?
Pojat parveilivat uusien pallojen ympärillä, niihin oli jo kirjoitettu nimet. Peräti neloskokoisiin siirtyminen tuntui (faijasta) virstanpylväältä.
Iltakävelynä vielä uusi reissu Sonskille hakemaan tekonurmelle unohtunut takki.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Trendituokio
Olipa Tin Tin Tangossa trendikästä.
Teensä ääressä läppäri tuolilla lehteä silmäilevä neitonen. Kaksi kiireistä pukuherraa neuvonpidossa. Trendikässilmälasinen herrasmies englannin- ja elekielisessä keskustelussa eksoottisen näköisen miehen kanssa, omenalogoinen läppäri avattuna pöydällä. Nuoret naiset keskittyneessä keskustelussa.
Mutta myös remppahemmoseurue.
Mozzarellapizzapalan kanssa tuli pieni salaatti, kahvi oli hyvää ja santsikupin sai eurolla. Ja gurun iso keitto näytti sakealta ja maukkaalta. Ja videopalis tuli hoidettua.
Teensä ääressä läppäri tuolilla lehteä silmäilevä neitonen. Kaksi kiireistä pukuherraa neuvonpidossa. Trendikässilmälasinen herrasmies englannin- ja elekielisessä keskustelussa eksoottisen näköisen miehen kanssa, omenalogoinen läppäri avattuna pöydällä. Nuoret naiset keskittyneessä keskustelussa.
Mutta myös remppahemmoseurue.
Mozzarellapizzapalan kanssa tuli pieni salaatti, kahvi oli hyvää ja santsikupin sai eurolla. Ja gurun iso keitto näytti sakealta ja maukkaalta. Ja videopalis tuli hoidettua.
Paperivene ankkalammella tai jotain
Uutinen ruotsinkielisen ilmaisjakelulehden Papperin lopettamisesta ja mukana olleen muistelomerkintä olivat yhdistyvinään päässä. Kauniit ihmiset viihtyisässä ympäristössä harjoittamassa kivaa mutta kaupallisesti kannattamatonta toimintaa - selvästi liian hauskaa ollakseen totta.
Papper har levt på övertid med hjälp av fondstödet, det finns inget intresse att pumpa mer pengar i tidningen, konstaterar Henrik Johansson, vd för KSF Media.
Asiaan liittynee myös suomenruotsalaisuuden linnakkeen taistelu olemassaolonsa puolesta.
Inte nog med att det alltid är sorgligt när tidningar avlivas, det känns också som om Svenskfinland blir lite mindre hela tiden, kirjoittaa päätoimittaja.
Kuinkahan moni Suomessa työskentelee säätiöiden tuella perimmäisenä tehtävänään suomenruotsalaisuuden puolustaminen?
- - -
Tuollaisenaan kysymys on tietenkin epäreilu. Olisi kysyttävä: Kuinka moni Suomessa työskentelee jonkun tuella jonkin sellaisen eteen, mitä joku pitää arvokkaana muuten kuin rahan ansaitsemisen tarkoituksessa?
En taatusti kuulu kohderyhmään, ja suuri osa sisällöstä on vaikuttanut insidemateriaalilta kuin jonkun perhealbumi. Samoin kuin tuon porukan blogeja lukiessa tulee tirkistelevä olo. Ihan kuin kadulla ohi kulkiessaan vahingossa näkisi yhtäkkiä valaistuun asuntoon ja suoraan tuntemattoman porukan kotibileisiin. Papperin toistuvasti telineestä mukaan poimineena en silti koe, että sisällön olisi tarvinnut häpeillä muihin lehtiin verrattuna.
Mielenkiintoinen ilmiö, suomenruotsalaisuus.
Papper har levt på övertid med hjälp av fondstödet, det finns inget intresse att pumpa mer pengar i tidningen, konstaterar Henrik Johansson, vd för KSF Media.
Asiaan liittynee myös suomenruotsalaisuuden linnakkeen taistelu olemassaolonsa puolesta.
Inte nog med att det alltid är sorgligt när tidningar avlivas, det känns också som om Svenskfinland blir lite mindre hela tiden, kirjoittaa päätoimittaja.
Kuinkahan moni Suomessa työskentelee säätiöiden tuella perimmäisenä tehtävänään suomenruotsalaisuuden puolustaminen?
- - -
Tuollaisenaan kysymys on tietenkin epäreilu. Olisi kysyttävä: Kuinka moni Suomessa työskentelee jonkun tuella jonkin sellaisen eteen, mitä joku pitää arvokkaana muuten kuin rahan ansaitsemisen tarkoituksessa?
En taatusti kuulu kohderyhmään, ja suuri osa sisällöstä on vaikuttanut insidemateriaalilta kuin jonkun perhealbumi. Samoin kuin tuon porukan blogeja lukiessa tulee tirkistelevä olo. Ihan kuin kadulla ohi kulkiessaan vahingossa näkisi yhtäkkiä valaistuun asuntoon ja suoraan tuntemattoman porukan kotibileisiin. Papperin toistuvasti telineestä mukaan poimineena en silti koe, että sisällön olisi tarvinnut häpeillä muihin lehtiin verrattuna.
Mielenkiintoinen ilmiö, suomenruotsalaisuus.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Rahapuhe
Veropornopäivä, ja otsikot sen mukaiset.
Äh, on ensivaikutelma, ja jokaisen älykön kuuluu tänään tuoda se esiin. Jollain tasolla olen kuitenkin eri mieltä. Ihmisen kannat asioihin asettuvat eri tavalla perspektiiviin jos tietää, miten hän asuu ja millä ajaa. Verotiedot liittynevät jotakin kautta aiheeseen.
Kun joku sanoo, ettei rahalla ole merkitystä, hän on yleensä joko taloudellisesti turvatussa asemassa tai sitten peräti valaistunut. Noin äskettäin jossain sanoneen ahvenanmaalaismiljönäärin luen ensimmäiseen ryhmään.
Viime päivinä on hakenut hahmoa ajatus suomalaisten oikeudenmukaisuuskäsityksestä, joka häilyy monen yhteiskunnalllisen keskustelun taustalla. Veropornolla lie yksi legitiimi tehtävä sen työkaluna, vaikka nimet ja summat juoruamisen ja päivittelyn sekaan katoavatkin.
Pienemmistä rahoista puhuakseni: Huomasin, että Hufvudstadsbladetin irtonumeron saa iPadiin 79 sentillä ja 30 päivääkin hintaan 17,99. Sisältöön nähden en osaa pitää hintaa korkeana.
Äh, on ensivaikutelma, ja jokaisen älykön kuuluu tänään tuoda se esiin. Jollain tasolla olen kuitenkin eri mieltä. Ihmisen kannat asioihin asettuvat eri tavalla perspektiiviin jos tietää, miten hän asuu ja millä ajaa. Verotiedot liittynevät jotakin kautta aiheeseen.
Kun joku sanoo, ettei rahalla ole merkitystä, hän on yleensä joko taloudellisesti turvatussa asemassa tai sitten peräti valaistunut. Noin äskettäin jossain sanoneen ahvenanmaalaismiljönäärin luen ensimmäiseen ryhmään.
Viime päivinä on hakenut hahmoa ajatus suomalaisten oikeudenmukaisuuskäsityksestä, joka häilyy monen yhteiskunnalllisen keskustelun taustalla. Veropornolla lie yksi legitiimi tehtävä sen työkaluna, vaikka nimet ja summat juoruamisen ja päivittelyn sekaan katoavatkin.
Pienemmistä rahoista puhuakseni: Huomasin, että Hufvudstadsbladetin irtonumeron saa iPadiin 79 sentillä ja 30 päivääkin hintaan 17,99. Sisältöön nähden en osaa pitää hintaa korkeana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
