Uutinen ruotsinkielisen ilmaisjakelulehden Papperin lopettamisesta ja mukana olleen muistelomerkintä olivat yhdistyvinään päässä. Kauniit ihmiset viihtyisässä ympäristössä harjoittamassa kivaa mutta kaupallisesti kannattamatonta toimintaa - selvästi liian hauskaa ollakseen totta.
Papper har levt på övertid med hjälp av fondstödet, det finns inget intresse att pumpa mer pengar i tidningen, konstaterar Henrik Johansson, vd för KSF Media.
Asiaan liittynee myös suomenruotsalaisuuden linnakkeen taistelu olemassaolonsa puolesta.
Inte nog med att det alltid är sorgligt när tidningar avlivas, det känns också som om Svenskfinland blir lite mindre hela tiden, kirjoittaa päätoimittaja.
Kuinkahan moni Suomessa työskentelee säätiöiden tuella perimmäisenä tehtävänään suomenruotsalaisuuden puolustaminen?
- - -
Tuollaisenaan kysymys on tietenkin epäreilu. Olisi kysyttävä: Kuinka moni Suomessa työskentelee jonkun tuella jonkin sellaisen eteen, mitä joku pitää arvokkaana muuten kuin rahan ansaitsemisen tarkoituksessa?
En taatusti kuulu kohderyhmään, ja suuri osa sisällöstä on vaikuttanut insidemateriaalilta kuin jonkun perhealbumi. Samoin kuin tuon porukan blogeja lukiessa tulee tirkistelevä olo. Ihan kuin kadulla ohi kulkiessaan vahingossa näkisi yhtäkkiä valaistuun asuntoon ja suoraan tuntemattoman porukan kotibileisiin. Papperin toistuvasti telineestä mukaan poimineena en silti koe, että sisällön olisi tarvinnut häpeillä muihin lehtiin verrattuna.
Mielenkiintoinen ilmiö, suomenruotsalaisuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti