Tekstiä kuvista äänellä

Sonera Stadiumilla oli hämärää, mutta leppeää kuin syyskuussa. Yhtäkkiä ajastin räpsäytti valonheittimet hehkumaan, ja kohta ne tulvivat tummalta taivaalta sokaisevan valkoista valoa.

Kaikestahan pitää aina räpsiä ruutuja, mutta mitä jos laittaisi monta kännykkäkuvaa peräkkäin ja vielä ääniraidan? Olisiko se nyt sitten sitä multimediaa? Antaisiko se jotain enemmän kuin yksinäinen kuva?

Pojat parveilivat uusien pallojen ympärillä, niihin oli jo kirjoitettu nimet. Peräti neloskokoisiin siirtyminen tuntui (faijasta) virstanpylväältä.

Iltakävelynä vielä uusi reissu Sonskille hakemaan tekonurmelle unohtunut takki.