Itsekin toki kuulun suomenruotsalaisuuden myönteistä kepeyttä ihasteleviin ihmettelijöihin ja myönnän suomalaisen kansanluonteen synkät puolet. Siitä huolimatta Juha Ruusuvuoren Muukalainen muumilaaksossa nosti vain ärtyneen vastareaktion.
Ehkä oli väärin odottaa kepeän kiinnostuneita havaintoja toisenlaisesta kulttuuriympäristöstä, mutten silti ymmärrä, mitä mieltä oli kertoa käännynnäisen fanaattisuudella satakolmekymmentäseitsemän tapaa, joilla me ugrit olemme juntimpia ja halveksittavampia kuin muut.
Sulkeutuneisuus, eriväristen ihmisten pelkääminen, vieraiden kulttuurien
halveksunta, kilpaurheilun ja fyysisen väkivallan ihannointi,
haluttomuus puhua muita kieliä, naapureiden kadehtiminen, epäluuloisuus
muita kohtaan, lain ja esivallan sokea kunnioittaminen, muiden ihmisten
haastaminen oikeuteen kaikenlaisten vääryyksien korjaamiseksi,
rajakivien siirtely yöllä ja juopottelu sen takia, että uskaltaisi
puhua.
Se oli vasta alkua. Ja kuorrutukseksi kakkuun sorrettujen lounaissuomalaisten paremmuus tamperelaisiin, helsinkiläisiin ja muihin itäsuomalaisiin verrattuna.
Asia selvä. Lähdenpä tästä kiskaisemaan vaieten pullon Kossua kuunnellen samalla Radio SuomiPopin mollivoittoisia veisuja. Sen jälkeen sitten snagarille haastamaan riitaa.
Seuraavaksi Heinrich Bölliä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti