Elielinaukion kirkkaat valot ja kuhina marraskuisen alkuillan pimeydessä.
Viiden jälkeen 452:ssa oli töistä palaajia. Takana perheenäiti sai soiton parturista ja selvitteli sitten puhelimitse, miksi teini ei ollut saapunut sinne. Edempänä siitä kulmasta katsoen Lisa Nilssonin näköisellä neitosella oli paljon tummaa silmämeikkiä. Tummahipiäinen nuorukainenkaan ei saanut silmiään irti hänestä ja joutui siksi istumaan hankalasti puoliksi sivuttain.
Illan ottelu muuttui lopussa tavallisesta yhdeksi niistä jollei nyt yhdeksi ikimuistoisista niin ainakin pikkuklassikoksi.
Yhdeksän jälkeen samalla linjalla matkusti toiseen suuntaan enimmäkseen laittautuneita nuoria aikuisia, Helsingin yöhön matkalla kai. Ja toinen toistaan kohteliaampia, suunnilleen jokainen tervehti kuljettajaa ystävällisesti.
Töölön hallin pysäkillä ulos, kuulokkeissa Groove FM. Juuri siinä yönpimeällä Sibeliuksenkadulla alkoi Sultans of swing, volyymit isolle, ja yhtäkkiä pieni voimakas hetki oli siinä ja silloin.
Pick Withers rummuissa siinä parhaassa kohdassa, jossa Knopfler on juuri laulanut
And then the man he steps right up to the microphone
and says at last just as the time bell rings
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti