Unkurin innoittamana pitäisi kirjata spåramuistonsa.
Tai kerätä ne talteen blogeistaan, siellähän enin osa jo on sanoiksi muotoiltuina. Olenkohan muistanut mainita avoimesta ikkunasta kantautuneen vaunujen pyörien kirskunan kasien kääntyessä Mecklulta Caloniukselle?
Yksi kaupungin parhaita päätöksiä ikinä oli palata niistä kammottavista oranssinharmaista vaunuista vihreään ja keltaiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
nämä ovat ihan järkyn hyviä. niitä katsellessa tekisi mieli raapustaa paperille muutama lyyrinen neronleimaus. niitä katsellessani olen hetkessä hilpeä ja heti perään kaikkein haikein. olin tunnistavinani yhden linnunluisen, vahvakatseisen rakkaan ystäväni raitsikkapysäkiltä.
kiitos!
Jatkoksi merkintääni palautuvia muistikuvia.
Olen taas kerran valvonut koko yön kirjaa lukien. Koska ikkuna Mechelininkadulle on raollaan, vuodenajan täytyy olla leuto. Aamun ensimmäisen spåran kirskuna kaarteessa havahduttaa huomaamaan, että yö on ohi ja Helsinkini alkaa heräillä askareisiinsa.
kaksi muistikuvaa mechelininkadulta:
sain kesätyöpaikan kristillisestä kirjakaupasta. kadunnumero oli 15 ja vuosi oli -77
ystäväni perustivat kasvisravintolan, jossa kävin tiskaamassa. kadunnumero oli 25, jos en väärin muista. vuosi oli noin -82. ehkä.
Eikös nykyinen ravintola Laiska Karhu ole 25:ssä? Muistini sijoittaa siihen 70-luvulta siirtomaatavarakaupan, mutta se saattoi olla viereinenkin ovi. Me asuimme viereisessä talossa.
Olen muistavinani kristillisen kirjakaupan mutta samalla sijoittavinani sen myöhempään aikaan, vähintään 80-luvulle.
joo, laiska karhu tuli putinki-nimisen kasvisravintolan jälkeen samaan liikehuoneistoon. putinkiin mahtui muistini mukaan 24 asiakaspaikkaa, joka oli vaatimaton määrä.
kristillinen kirjakauppa oli mechelininkadulla vuoden tai pari, mutta siirtyi sen jälkeen keskemmälle, eli pikku-roobertinkadun ja korkeavuorenkadun kulmassa olevaan puutaloon.
Lähetä kommentti