perjantai 18. marraskuuta 2011

Tintti

Tintti-elokuvan ja herkkupäivän yhdistäminen tuntui saavuttavan alkuasukkaiden suosion. Niitä karamellipopcorneja ei enää näkynyt, joten suklaisia sitten. Ne maistuivat suklaalta.

Parasta elokuvassa: Alkukohtauksen toritaiteilija, Karaboudjan ja etenkin sen koneiden jymy satamasta lähdettäessä, Schmeisserien  autenttinen papatus, Haddockin murre sekä klassikkorepliikin The stuff that dreams are made of ottaminen mukaan.

Huonointa elokuvassa: Kaikki vauhdikkaat kohtaukset. Lienen toki ohi kohderyhmästä.

Monia hienoja kuvia, kyllä.



Myöhemmin Alepassa edellinen asiakas toi ilman niskatukeakin elävästi mieleen niiden yksien Beck-elokuvien värikkään naapurin.

Ei kommentteja: