Kolmessa päivässä runsaat kolmekymmentä tuntia olmina bunkkerissa Messukeskuksen uumenissa. Kaksitoista ottelua ja niistä 20 tekstiä kahdella kielellä sai pään humisemaan iltaisin.
Kahvia, suolatikkuja, kahvia, maissilastuja, kahvia, suolapähkinöitä, kahvia. Pikkuleivät vadilla olivat kyllä nostalgikon mieleen: Ensimmäisenä päivänä kaneliässiä, toisena kauralastuja ja kolmantena kuin Hanna-tädin kakkuja. Kolmantena myös yläkerran Hesessä lounas, jonka ostamista kaduin huomatessani liian myöhään, että vierestä olisi saanut kanacurrya riisin ja salaatin kera.
Perjantaiaamun työmatkakuhina Pasilan aseman kiehereillä ja ruusunpunaisena nouseva aurinko. Koska olin aikaisessa, ehdin jäädä hetkeksi katselemaan. Lauantaiaamun kostea usva Museokadulla, koiranulkoiluttajat ja oksennuksia ja nakkipapereita nokkivat varikset. Mutta miksi en muista sunnuntaiaamua?
Pikapyörähdys DigiExpon puolella sunnuntaina. Vilinää ja kovaa meteliä, tuokio tuolissa kuuntelemassa, kuinka Petteri Järvinen puhui valokuvauksen tulevaisuudesta. Yleisössä oli kolme naista ja kaikki muut minua vanhempia miehiä.
Sunnuntai-illan perinteinen harhailu käytäviä eestaas kun melkein kaikki ulko-ovet oli lukittu. Siivooja neuvoi joko väärään tai vain epätäsmällisesti mutta trukkia kuormaavat haalarimiehet oikein: sivuovelle parkkihallin puolelle.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti