Kansan jännittäessä jääkiekkoa kelpasi singahtaa päiväkävelylle. Vaikka eihän flaneeraamaan singahdeta vaan... mitä?
Ensi kertaa näin Väiskin kentällä pelattavan baseballia, ja oli pyähdyttävä hetkeksi ihmettelemään. Osuman metallinen kilahdus, lyönti taittui suoraan kohti Väinämöisenkatua. Räsähtävä tömähdys pysäköityyn autoon, josta pallo pomppasi kadun toiselle puolelle talonedusnurmikolle. Tuulilasi paskana, toivottavasti meillä on vakuutus kunnossa, raportoi pallon hakenut muille pelaajille.
Hautiksella valui vanhasta kappelista juuri hautajaissaatto kellojen kumistessa, joten oli muutettava reittiä. Vaan toisella reunalla kokoonnuttiin juuri haudan partaalle. Hidastin vauhtia ja astelin kunnioittavasti ohi kohti porttia. Asiakkaat tuskin valittavat, silti hautausmailla lenkkeilevät, pyöräilevät ja koiria ulkoiluttavat ihmiset pistävät silmään. Pieteetti on vaikeasti selitettävä asia.
Hietsun rantaviivalla sain hanhisaattueen. Teputtivat edellä karkuun olkiensa yli vilkuillen mutta nousematta lentoon. Meriharakan ääni. Merikannontiellä Sibelius-monumentin kohdalla purkautui kolmesta bussista turisteja.
Kuulokkeissa tuorein Mediaattori.
Mecklua pohjoiseen vouvotti ambulanssi. Kohta rämisi, hääpari huristeli elegantilla avoautolla purkit perässä kolisten. Kurkkaus kasarmialueelle, josta Töölön tyllerökin vastikään kirjoitti. Rakennusten rapistuva alennustila on kyllä surullinen näky.
Päivän urheilutapaus seurattiin TV2:sta, katkeraan loppuun saakka. Tarjolla oli, ja Rummenigge olisi tehnyt jatkoajalla. Parempi voitti, koska futis on maalintekopeli. Lähdetään heti Väiskille treenaamaan rankkareita, haastoi sitkeästi valvonut juniori sohvalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
en oikein osaa sanoa, mitä hautausmaan pieteetti käytännössä on, mutta olettaisin, että se ei ole koirapuisto tai lenkkipolku tai pyörätie. hautausmaan pieteetti on minulle näkymätön, aineeton tunnelma, joka syntyy hiljaisuudesta.
hiljaisuus on tänä päivänä kortilla. onnellinen on se, joka sattuu hiljaisen sopen löytämään. kaupungissa hiljaisuuden keitaita ovat enää puistot ja hautausmaat. niihinkin koneiden ja liikenteen melu kantautuu yhä voimakkaampana. mutta jos osaa rentoutua ja keskittyä lintujen lauluun ja tuulen huminaan, voi kokea olevansa metsän keskellä.
Hietaniemessä lintujen konsertti, yli pörisevä ATR-72, etäinen kaupungin kohina Mechelininkadulta ja Länsiväylältä. Hiekkakäytävää raapiva harava.
Kuvitteellinen keskustelu, jossa joku huomauttaisi hautausmaalla pyöräilevälle, lenkkeilevälle tai koiraa ulkoiluttavalle. Joka peräisi rationaalisia perusteita kysyen, ketä tämä muka häiritsee ja miten. Selkeää sellaista olisi vaikea tarjota, ja silti.
Lähetä kommentti