Vihdintien vartta hinkattiin nuoruuden fillarointivuosina ahkeraan. Aamulla ennen koulun alkua, lomapäivänä, illalla. Jaksamisesta riippuen Kehälle, Luukkiin, Pyyslammelle tai peräti Karkkilaan tai edemmäskin.
Heinäkuisena tiistai-iltana 2012 oli maisema eri mutta silti sama. Paciuksenkatu, liikenneympyrä, alhaalla sillan alta kohiseva paikallisjuna, Konalan teollisuusrakennukset, Malminkartanon mäki. Päällyste Kehä III:n ylittävällä sillalla olisi kunnostaan päätellen voinut olla vaikka sama.
Mestaritallin kohdalla täyttyivät sieraimet paistuvan lihan ja valkosipulivoin aromista, Huopalahdentiellä pizzan. Puiden ja mullan tuoksu kohdissa, joissa pyörätie sukeltaa lehtomaisemaan. Satakielen, oletin, liverrys jostain. Pysäkiltä kaasuttavan bussin pakokaasupilven tummanharmaa lämpö iholla.
Mennessä silmiä häikäisevä aurinko, palatessa oma pitenevä varjo. Illaksi viilenevä ilma.
Yhtäkkiä alkava vouvotus ja pitkällä kaasutuksella vauhtiin kiihdyttävä poliisimoottoripyörä. Ympyrästä kallistuen Haagaan kurvaavat sinistä välkkyvät paloautot.
Fillari portaita alas kellariin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti