Pientareella ruohot puskevat esiin pölyn läpi, vieressä alhaalla kukoistaa vihreä pelto. Autot, rekatkin, kaartavat kohdalla keskiviivan päälle, melkein toiselle kaistalle. Vastaantulijan sattuessa on ahtaampaa, autot tuntuvat suhahtavan ohi lonkkaa hipoen, kuormurit lyövät pyörteilevällä ilmavirralla. Lausetta voi jatkaa kun jyminää, kohinaa, murinaa ja renkaiden kumista vonkunaa sisältävä ääniaalto taas loittonee.
Mukavampi kulkea hiukan kauempana ajoradan reunasta vaikka heinät hankaavatkin sääriä ja joutuu etenemään vinossa.
Pienenpieni lasipullo, korkki harmaata kumia, sisällä maitomaisen valkeaa nestettä. Ehkei kuitenkaan ampparimiehiltä jäänyt ammoisesta bussiturmasta, josta valkea risti pellonreunassa muistuttaa. Linkoan pullon takaisin heinikkoon.
Yritän kuvitella saman suoran kevättalvisena yönä kun tien pinta on niin liukas, että autosta nouseva jalkamies kaatuu kyljelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti