Sukupolvien ristiriita siihen on kirjoitettu. Vanhan sukupolven puurtajat, joita opetettiin pakertamaan tunnollista työtä pitämättä itsestään meteliä ja sitten nämä nuoret, jotka astuvat häpeämättä esiin ja tunkevat eturiviin vaikka tekevät oikeinkirjoitusvirheitä ja yleissivistyksessäkin on aukkoja.
Substanssi versus huomio.
Aika lailla Snellmanin ikätoverina en voi väittää, etteikö tunne jossain määrin osuisi.
Vaikka samalla kannattaa huomata, että julkisuus, media ja huomiokin ovat eri kuin Sonja O:n kirjoittajan (muistaakseni) paistatellessa henkilökuvissa. Blogien, Facebookin ja Twitterin aikana portinvartijat ovat poissa ja jokainen pääsee julkisuuteen. Samalla se julkisuus kuitenkin jakautuu paljon leveämmälle yhä pienempiin osiin. Jossain kohdin se lakkaa olemasta julkisuutta.
- - - - -
Kirjallisuuspiirien ulkopuolisena ihmettelen välillä, miten paljon ulkonäkö-, kirjamessuesiintymis- ja signeerausjonoasiat tuntuvat joitain kirjailijoita huolestuttavan. Itse kun olen kirjojen ahmija ja aika lailla myös ostaja, mutten hirveän monesta lukemani teoksen tekijästä edes tiedä, miltä he näyttävät. Enkä ole koskaan käynyt kirjamessuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti