Jos olisi fillaroimassa, ja juuri reitin ahtaassa kohdassa menisi partion rullaluistimilla liikkuvalla tunnustelijalla kivi renkaan ja kengän väliin. Ja erehtyisi valitsemaan sen pois ronkkimiseen linkkarista sen veitsiversion, joka hiukan lipsahtaisi. Ja samalla alkaisi puhelin soida taskussa.
Ja sitten seisoisi siinä kämmen veressä yrittäen yhtä aikaa irrottaa kiveä, nostaa fillariaan pois työmatkaruuhkan tieltä ja vastata puhelimeen. Ainoa rationaalinen reaktio olisi tietenkin nauraa.
Siinä huoltsikalla Huopalahdentien taitteessa on jonkin sortin K-kauppa, joka myy muun muassa laastaria ja nenäliinoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti