Milloin syödään, missä nukutaan, milloin pääsee lomille?
Sotilaan ydinkysymykset olivat pinnalla myös valvontaupseeri Taavetti Heikkisen päiväkirjassa Rintaman poliisi. Inhimillisyyttä ovat myös kateellisuus toisten ylennyksistä ja kunniamerkeistä, katkeruus omiensa puolta pitävää aktiiviupseerien klikkiä kohtaan.
Aamunkoitteessa teloitetaan tuomitut, sitten lähdetään kalaan ja saunaan. Mitä nuokin siviiliryssät täällä vapaina haahuilevat, keskitysleiriin kuuluisivat.
Mutta vuosien vieriessä Suur-Suomi-haihattelut ja jouluksi kotiin -haaveet mustuvat synkkyydeksi. Loppuisi koko paska, mutisee valvontaupseeri jaksamatta tänään nousta ylös. Turhaan tuhottuja kohtaloita suomalaisten miesten turtuessa ja turhautuessa vuosia keskellä ei-mitään. Viinaa, aseita ja ammuksia, huono yhdistelmä. Toinen lautoihin, toinen rautoihin ja kahden perheen elämät pilalla. Sotamies kieltäytyy tottelemasta ja puhuttelee esimiestä sopimattomasti: Viisi ja puoli vuotta kuritushuonetta.
Nimi toisensa perään. Kaatui pommituksessa, keskityksessä, vastaiskussa.
Sodan ja pula-ajan maailma. Täyteen ahdetun junan odottaminen Äänislinnan asemalla, matkustaminen käytävällä kapsäkin päällä nuokkuen, kelirikon murtamille korpiteille särkyvät linja-autot.
Suositellaan luettavaksi rinnan Sotatuomarin muistelmien kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti