Sisällä on Rukan pienoismalli, kuulin. Ja olikin, valaistu sellainen sopivan hämäräksi säädetyssä huoneessa. Ja hienoja Kuusamon eri-ikäisten kirkkojen pienoismalleja ja Julma-Ölkkykö se oli. Ja se joenvarsi, jota vasta kuljettiin.
Ja sitten jatkona samassa vitriinissä peikkometsä, Muumilaakso ja Korvatunturi. Mitäs enää siitä, jos osa pienistä muoviporoista oli hirviä.
Kaikkea mahdollista ostettavaa poronsarvituotteista kiinalaisiin muovileluihin, niihin samoihin, joita saa Keravan Cittarista.
Mutta miksi niuhottaa "aitoudesta" tai sen puutteesta? Niuhottajat ovat aina niitä, joiden mukava säännöllinen kuukausipalkka ei ole kiinni näiden tuotteiden myynnistä.
Poimin hyllystä tervasiirappia nähden jo mielessäni sen valuvan tahmeasti vaniljajäätelön päälle. Älkää kertoko kenellekään, mutta olen persohko elintarvikkeille, jotka ovat terva-, mustikka- tai ruis-.
Suurpetopaikassa lapset riittävine saattajineen saivat nauttia eläimistä. Itse säästin rahani ja hyppäsin ojan yli sänkipellolle ihmettelemään taivasta ja pilviä. Ilves oli kuulemma ollut hieno.
Raatteen tielle poikkeamista mietittiin tienhaaraan asti, mutta joku toinen kerta. Ajan kanssa, asian päälle ymmärtävällä porukalla, ilman kellon vilkuilijoita. Erinäisissä paikoissa haluan istua alas pohtimaan, milllaista siellä on toisena aikana ollut. Semmoinen ei ole kiireisten hommaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti